tiistai 16. heinäkuuta 2013

Eräs rakkaustarina

Salut! 


Palaan pitkän tauon jälkeen blogini pariin päivittämällä tänne teille erään kauniin rakkaustarinan. Tässä tiivistelmä siitä, miten kaikki alkoi ja muuttui joulukuusta!  Suurin osa kuvista on Teemun siskon Liisan ottamia, iso kiitos Liisalle <3

Iona ja Ada tapasivat ensimmäistä kertaa 16. joulukuuta 2012. Iona oli silloin 12 viikkoa ja Ada 14 viikkoa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tytöt leikkivät innoissaan monta tuntia, aina välillä nukkuivat, mutta sitten taas heti herättyään jatkoivat.

16. joulukuuta, Ionan ja Adan ensitreffit



söpöä unta





 Tapaamisissa meni aika niin nopeasti, että huomaamatta oli aina tosi myöhä. Iona ja Ada ihmetteli, kun mä ja Teemu valvottiin ja juteltiin... Ne fiksuina nukkuivatkin :) Ja niin paljon saatiin ihailla ja nauttia neitien leikeistä, ne leikkivät keskenään suurimman osan hereilläoloajastaan.





Matkustettiin Etu-Töölö - Tapulikaupunki-väliä. Monta kertaa viikossa. Matkaan meni autolla ruuhkasta riippuen noin 45 minuuttia, ydinkeskustasta Vantaan rajalle kehäkolmoselle. Teemu heräsi joka arkiaamu puoli viiden aikaan, koska töihin piti lähteä Etu-Töölöstä jo 5.45. Iona ja Ada ei tykänneet herätä niin aikaisin, silmiään siristellen Teemu kiskoi ne ekalle aamulenkille. Koirien kanssa oli aina vähän sumplimista, että kummassa paikassa ovat, ja kummassa me itse ollaan. Yhtäkkiä oli kaksi kotia ja kaksi koiraa.


Iona ja Ada oli heti kuin siskoksia tai rakastavaisia, edelleenkin ihan molempia. En tiedä missä vaiheessa ne alkoivat kokea meidät kaikki neljä omana laumanaan, tuntui että ne ajatteli niin alusta asti. Ei ollut montaa päivää, etteikö oltaisi oltu kaikki yhdessä. Ja voi sitä jälleennäkemisen riemua, jos hetki oli oltu erossa! Iona ja Ada käyttäytyi yhtä innokaasti toisiaan kohtaan, oli erossa oloa ollut sitten tunti tai päivä.


pehmeä valkoinen tyyny 



Yhdessä ulkoilukin tuotti välillä haasteita, sillä piti opetella keinot kouluttaa kahta koiraa samaan aikaan hihnalenkeillä silloin, kun vei niitä yksin. Iona ja Ada matkivat toisiaan ja oppivat toisiltaan hirveästi, niin hyvässä kuin pahassa. Jos Iona alkaa haukkua ulkona jollekin, niin Ada muuttuu kauhean levottomaksi ja seurauksena voi olla pieni remmirähinä. Siksi jokainen lenkki on tavallaan koulutustilanne, kaikesta posiitivisesta palkitaan koko ajan ja aina osan ruuasta tytöt saa hihnalenkeillä. Nykyään menee jo tosi paljon paremmin :) Ihaninta on mennä metsään tai jäälle ulkoilemaan, jossa koirat voi päästää vapaaksi :)




Kahdesta koiranpennusta samaan aikaan on tuplatyö, mutta myös tuplailo ellei suurempi. Mikään ei ole hauskempaa, kun seurata noiden kahden vuorovaikutusta päivittäin :) Tuhotkin kotona ovat kaksinkertaiset. Iona on konnakoplan aivot ja Ada se voima ja toteuttaja. Iona kun ei yllä niin korkealle, mutta toimii sitten Adan rikoskumppanina :) Kylppärin kaappi ja kenkäteline järsitty, viherkukat tuhottu ja kaikenmoista muuta pientä on syöty ja nakerreltu.

Ei me mitään olla tuhottu täällä. 

Lumet suli ja alettiin odottaa kesää. Kaksi asuntoa vaihtui toukokuussa yhteiseen kotiin. Etu-Töölön prinsessoista tulikin tapulikaupunkilaisia! Luulin, etten muuttaisi "koskaan" lähiöön, mutta niin vain kävi ja loistavasti ollaan viihdytty täällä. Ennen Teemua ja Adaa elämä oli paljon hektisempää ja vilkkaampaa. Ionan kanssa hengattiin kaupungilla, kavereilla, kahviloissa, kantapubissa, ravintoloissa.. Oltiin aika paljon koko ajan menossa, sitten tuli iso ja ihana muutos. Arkadiankatu, Hietsu ja keskusta vaihtui Tapulin rauhaisaan luontomaisemaan, suuriin koirapuistoihin ja metsäpolkuihin, arki-illat keskustassa koti-iltoihin, kaveritäyteiset viikonloput mökkeilyyn.







 Ionan ja mun elämä muuttui kokonaan. Elämäntyyli vaihtui toisenlaiseksi. Nyt otan Ionan mukaan kaupungille muutaman kerran kuussa, matkustetaan sinne junalla ja olen ylpeä, kun Iona on ihmisvilinässä kuin kotonaan. Ionan kanssa voi mennä minne vaan, se on niin tottunut hälyisiin ympäristöihin. Adalle saman opettamisessa on iso työ edessä, mutta Ada onkin lähiön tyttö ja saanhan Ionasta hyvän kaverin kaupungille :)

On hassua kohtalon oikkua, että odotin omaa koiraa kolme vuotta ja sitten elämään tupsahti kaksi koiraa kerralla. Otin Ionan yksin ja sitten tuli Ionan myötä elämään ihan oikea neljän hengen perhe. Yhdessä oleminen ja tekeminen on ihanaa. Koirien kautta sitä on muuttunut hirveästi ihmisenä, on oppinut tuntemaan itsensä paljon paremmin ja nyt sitä nauttii ihan eri jutuista. Onnellisuuteen ei loppupeleissä tarvita mitään ihmeitä eikä onnella ole hintalappua vaan arjen ilot tuovat onnen. Esimerkiksi joka aamu, kun herää ja kaksi suloisinta koiraa odottaa makuuhuonen portin edessä niin iloisina. Luontokin on tullut läheiseksi ja tärkeäksi, sillä niin paljon tulee vietettyä aikaa ulkona joka päivä. Ja mikä hienointa, saan käpertyä joka ilta maailman parhaimpaan kainaloon - ja jos silloin Iona ja Ada nukkuvat rauhallisesti jaloissa eivätkä leiki kovaäänistä leikkiään- on se maailman paras hetki ;)





Bisous & ihanaa kesää! Nähdään pian :)
Mimi




2 kommenttia:

  1. Hei!
    Ihana blogi! Löysin sen vasta tällä viikolla ja luin läpi lähes yhdellä kertaa. Toivottavasti kirjoittelet vielä jatkossakin!

    Meillekin on tulossa volpino tyttö jos kaikki menee hyvin. Pennut syntyivät lokakuun alussa, eli ovat aika tasan vuoden nuorempia kuin Iona. Ovat tosiaan aika harvinaista rotua joten niihin ei joka kulmalla törmää.

    t. H

    VastaaPoista
  2. Heippa!

    Kiitos paljon kommentistasi! :) Kiva, kun muistuttelit tänne kirjoittamisesta, toiveisiisi on vastattu ja olen postannut jotain uutta :) Mukavaa, että löysit blogini ja innostuit lukemaan.

    Ihanaa, että jos teillekin on tulossa volpinotyttö! Toivottavasti kaikki menee hyvin luovutukseen asti ja tietenkin sen jälkeenkin. Me ei olla Ionan kanssa törmätty vielä kertaakaan toiseen volpinoon, jos ei lasketa kahta näyttelyä, jossa oli pari muuta volpinoa. Tosi harmi, ettei ole tullut missään vastaan ja muutaman kerran oon ehtinyt jo luulla mittelspitziäkin volpinoksi :D Paljon tsemppiä tulevan koiran johdosta, toivottavasti kaikki menee putkeen! :)

    Mimi

    VastaaPoista