Koirien uusi leikkikaveri Eppu

Salut!

Eräänä sunnuntaina meitä kävi ihastuttamassa vierailullaan maailman suloisin vauva Eppu, Teemun pikkusiskon poika :) Oikeastaan Eppu ei enää ole mikään vauva, sillä hän osaa jo kävellä tukea vasten ja on jo iso poika :) Reippaampaa ja rohkeampaa lasta saa etsiä, Eppu meinaan ei pelännyt yhtään Ionaa ja Adaa vaan tuli niiden kanssa toimeen heti tosi hyvin. Tytöthän meni ihan sekaisin Epusta, ne vaan halusi koko ajan nuolla hänen naamaa ja kiehnätä kiinni kyljessä hännät innokkaasti heiluen.

Ada fanitti Eppua jopa niin paljon, että kävi Epun syliin syömään luuta :D Eikä Eppu ollut jälleen moksiskaan...

Eppu ja Ada leikkivät yhteisellä luulla

Ja Epulla riitti mielenkiintoa Ionan ja Adan leluihin... Meillä kun lattia on täynnä koirien leluja niin se oli Epusta hauskaa. Erityisen mieluisa oli koirien kong-lelu, josta Iona ja Ada syövät lähes päivittäin ruokansa :D 

Epulle tuskin tulee mitään koira-allergiaa ja muutenkin vastustuskyky taisi saada aimotujauksen siedätystä kaikkeen eläinpölyyn... :) Mutta pahahan sitä on estää, kun toinen niin innoissaan haluaa leikkiä kongilla eikä se ilmeisesti Epun mielestä maistunut yhtään pahalta. 

Tää oli hyvää reeniä jouluaattoa varten, silloin nimittäin Eppu täyttää vuoden ja mekin mennään koirien kanssa sitä juhlistamaan Teemun vanhempien luokse :) Kiva huomata, että tuo kolmikko tulee hyvin toimeen keskenään ja että Eppu on niiin reipas ja rohkea lapsi. :) Moni ois varmasti pelännyt kun kaks yltiöinnokasta pusuttelijaa pörrää koko ajan kimpussa...

Bisous et bon vendredi! 

Mimi 

Viikonloppu Tampereella

Coucou!

Vietettiin vähän aikaa sitten viikonloppu Tampereella – koirien kanssa! Tampereelle oli helppoa matkustaa koirien kanssa, vaikka aluksi vähän mietityttikin ottaa ne mukaan. Ei saatu koirahoitajaa, joten vaihtoehtoja ei jäänyt ;) Pienessä hotellihuoneessa kahden hauvan kanssa majoittuminen ei kiinnostanut, joten onneksi löydettiin ihana lemmikit salliva asunto Kotimaailmasta. Kaksi yötä maksoi 240€ + 20€ lisämaksu koirista. Ei hullumpi hinta, saman verran oltaisiin maksettu jostakin keskustan hotellistakin... Haettiin avaimet näppärästi Kotimaailman toimistolta perjantaina ja saatiin asunnon tarkka osoite, se sijaitsi Tampellan Esplanadilla!

Oli outoa ajaa Tampellaan, kuitenkin kun 19 vuotta asui Tampereella Ranta-Kaarilassa ja nyt kun lapsuudenkoti oli myyty, ei sitä meinannut millään tajuta. Ratti meinasi itsellään kääntyä koko ajan Pispalan suuntaan ja piti oikein keskittyä, että edes hahmotti mielessään reitin Tampellaan. Asunto löytyi onneksi helposti, ja perillä meitä odotti yllätys! Kämppä oli nimittäin ylimmässä, 8. kerroksessa ja se oli ihan sairaan makee... Paljon isompi kuin meidän oma koti, se oli ainakin varmaan 70 neliötä. Ja meillä oli siellä myös upealla näköalalla varustettu sauna! Ikkunasta avautui ihana näkymä Tampereen ylle :)

Koiratkin kotiutui nopeasti asuntoon, vaikka olihan se niille outo tilanne. Ne kun oli ihan innoissaan hypänneet autoon Helsingissä ja luulleet varmasti, että ollaan menossa mökille. Voi sitä tyrmistystä, kun ulos päästyään ne tajusivat, etteivät todellakaan ole pääsemässä vapaana juoksemaan metsään vaan oltiinkin toisessa kaupungissa :D Odotettiin sen verran, että koirat rauhoittuivat ja kävivät nukkumaan, ennenkuin lähdin Teemun kanssa syömään mun lemppariravintolaan Gastropub Tuulensuuhun. No, se oli kyllä nyt täysi pettymys: Teemun alkuruokaa ei koskaan tullut, eikä saatu juomia pääruuan kanssa ollenkaan... Kauhea kiire siellä oli, pikkujouluväkeä. Pyysin tarjoilijalta laskusta hyvitystä noista jutuista, niin se vastas iloisena että tottakai saatte että hän voi ystävällisesti vähentää laskusta sen alkuruuan ja ne juomat, mitkä ei koskaan tulletkaan :D Juu, ei tarvii kyllä mennä uudestaan, keksin kyllä uuden lemppariravintolan helposti, kuten 2h+k! Ja ens kerralla haluan mennä testaan Plevnan panimoravintolan :)

Lauantaiaamuna herättiin ajoissa ja lähdettiin jo ennen kymmentä reippailemaan ulos. Halusin mennä mun rakkaille vanhoille kotikulmille Simolankadulle Ranta-Kaarilaan, ajattelin että olisi kiva "hyvästellä" mestat nyt kun talo oli myyty enkä ollut käynyt melkein vuoteen siellä. Mentiin koirien kanssa kävelemään kaikkiin tärkeisiin paikkoihin eli Pyhäjärven rantaan ja Vaakkolammelle. Oli kiva näyttää Teemulle ne paikat :)

Iona Vaakkolammella mudassa rämpimässä

Pyhäjärven rannassa. Kaukana näkyy Pispalanharju ja Pyynikki. 

Koska Tampere ei ole Teemulle ennestään ollenkaan tuttu, piti mun tietenkin viedä hänet Pyynikin näkötornille! Lisäksi Pyynikki on loistava ulkoilupaikka koirien kanssa, joten lauantaipäivä jatkui siellä mukavasti. Vieläkään näkötornilla ei saa gluteenittomia munkkeja, mutta Teemu söi munkin puolesta :) Me oltiin ainoat suomalaiset koko kahvilassa. Muistan kun aikoinaan perheen kanssa monesti sunnuntaisin käveltiin kotoa näkötornille munkeille ja sitten takaisin :)

ylhäällä tornissa! 

näkymät Pyynikin näkötornilta

Koirat nautti Pyynikistä yhtä paljon kun me. Lukuisia pikkupolkuja ja ei juuri ketään tullut vastaan :) Mielettömät maisemat...

Illalla iskä tuli käymään katsomassa hauvoja meidän kämpällä :) Ne sai tuliaisiks naudan kieltä ja siankorvia, ja jäivät niitä sitten väsyneinä herkuttelemaan kun lähdin Teemun kanssa iskän matkaan vierailulle mun vanhempien uuteen kotiin. Äiti on niin pahasti koirille allerginen, että Ionalla ja Adalla ei ole mitään asiaa sinne ja lisäksi meidän piti vaihtaa ylle karvattomat vaatteet. Se oli hieman vaikeaa, koska Ionalla on just nyt menossa karvan vaihtokausi eli siitä lähtee ihan tajuttoman paljon karvoja koko ajan! Ilta porukoilla sujui mukavasti, en vaan muistanut ottaa yhtä ainutta kuvaa. Koirat oli odottaneet meitä kiltisti, ilmeisesti pääosin nukkuen, kun palattiin myöhemmin illalla takaisin.

Kun lähdettiin viemään sitten noin klo 23.30 aikaan koiria iltakävelylle niin mä keksin hyvän idean, että käveltäisiin läheiseen Armonkallioon kun mun mummu asui aikoinaan siellä ja olisin halunnut nähdä sen talon. Oli melko pimeää ja sanoin Teemulle, että hei oikaistaan sinne Armonkallioon tästä radan vierestä että tästä luultavasti pääsee tuonne ylös kalliolle! Noustiin sitten ylös radan vartta semmoiseen pimeään pieneen metsikköön, josta ajattelin että johtais joku polku ylemmäs kalliolle. Siinä radan varressa oli sellanen tosi pelottava avonainen hökkelirakennus, jossa ei ollut edes kaikkia seiniä. Katosta roikkui hirveä määrä jotain naisten sukkahousuja (!) ja mietin siinä kohtaa, että olikohan vähän huono idea kävellä tänne. Parasta oli, kun sieltä hökkelistä nousi jonkun tyypin pää ylös ja oltiin ilmiselvästi menty herättämään tämän hökkelin asukas. Tuli muuten pikkasen kiire juosta pois sieltä takaisin kadulle lamppujen valoon, huh huh :D Ei sitten enää yritettykään löytää mitään reittiä Armonkallioon...


Sunnuntaiaamuna mentiin taas Ranta-Kaarilaan nimittäin rakasta ystävääni Jupia tapaamaan! Tällä kertaa ulkoiltiin taas mutta motarin vartta Raholaan asti ja takaisin. Melko meluisaa, mutta sekin reitti kuului tärkeänä osana mun lapsuudenmaisemiin :D

Tampereen reissu huipentui tietenkin heppoihin! Iloiseksi yllätykseksi Indy ei ollut sittenkään vielä siirtynyt varsatallille vieroittumaan äidistään Ruterista, joten sain nähdä mun molemmat rakkaat varsat.

etualalla Fire tervehtimässä meitä innokkaasti

vasemmalla Lucksmith, oikealla Fire, parhaat rakkaat ystävykset

Indy :) 

Oli ihanaa nähdä rakkaat hepat, Indy ostaa jo rouskuttaa porkkanoitakin hienosti... Se on todella isokokoinen varsa, melkein samaa kokoa kuin Fire ja Fire on sitä kuitenkin tasan vuoden vanhempi. Molemmat on syntyneet huhtikuun alussa (tarkemmin muistaakseni 8.4 –molemmat!!), Fire 2012 ja Indy 2013.

Kuulin ikäväkseni, että Ruteria yritetään myydä :( Tulee kyllä tosi kovi ikävä Ruteria, jos se menee kaupaksi. Toivon, ettei sitä kukaan osta ja että se saa jäädä tallille vielä pitkäksi aikaa :) Sillä on kai taas varsa masussa tulossa! <3

Iso kiitos iskälle Tampereen viikonlopusta, nimittäin ilman iskää tuo Tampella-juttukaan ei olisi ollut mahdollista <3

Ihanaa itsenäisyyspäivän viikonloppua! :)
Mimi

Heppoja ja kuulumisia

Coucou!

Indy-varsa on kasvanut tosi paljon ja mitä parhainta, Fire on tullut takaisin Hannun tallille! :) Jälleennäkeminen Firen kanssa oli upea hetki, sillä oli kulunut melkein vuosi siitä kun Fire lähti Hannulta muiden varsojen luokse toiselle tallille. Fire tuntui tunnistavan mut jo kaukaa ja hirnahti mulle, tuli iloisena moikkaamaan. Iskä osti osuuden myös uudesta hepasta, Luck Smithistä, josta on tullut Firen paras kaveri ja ne asustelevat nyt yhdessä samalla laitumella.

Luck Smith ja oikealla Fire 

Mulle valmistui kesäkuun alussa yläselkään Bound Tattoon Jennin suunnittelema kuva Firestä. Kuva tehtiin kolmessa osassa, yhteensä siihen taisi mennä 10 tuntia ja oli kyllä kaiken kivun arvoista. Fire näyttää ihan itseltään ja hänen jaloistaan tulee liekkejä! Ympärillä on kukkia ja sininen taivas. Selkäni on siis melkoisen värikäs ja tämä kuva on paljon isompi kuin alaselässä oleva Jojo... Haluaisin kovasti postata kuvan tatuoinnistani, mutta kopiointien vuoksi en sitä uskalla tehdä, minulle kuva on täysin uniikki ja rakas :) Postaampa kuitenkin teille nähtäväksi kauniin piirroksen kuvasta! Töissä kuvaa on kovin ihmetelty, alkusyksyn vaatteista kun se välillä vähän pilkahteli... Eräs oppilaani kysyi ensimmäiseksi, että olinko kännissä kun otin sen tatuoinnin, että taidan olla ihan hullu :D

Bound Tattoon Jennin piirtämä kuva Firestä

Indy kun on iso tyttö, niin hänkin lähtee muiden varsojen luo kasvamaan pian. Onneksi ihan lähellä olevalle tallille, joten Indyä pääsen toivottavasti näkemään useammin.

Indy ja äiti Ruter Gabri

Minä menossa viemään porkkanoita rakkailleni kesällä

Indy viime sunnuntaina

Hissun Viima ei kisaa tällä hetkellä, mutta kun tulee taas täysin kuntoon niin sitten päästään taas seuraamaan Hissun Viiman menestystä :)

oikealla Hissun Viima <3

On melkoinen ikävä aina noita rakkaita heppoja, kun en pääse heitä nyt talvikauden aikana kovin usein näkemään. Mökki on talviteloilla ja pitää odottaa kesää, että tulee sitten liikuttua Tampereen ohi aina mökille ja hepat on siinä ihanasti matkan varrella. Tottakai talvikauden aikana näen heppoja, mutta ehkä vain kerran kahdessa kuukaudessa. Muutaman viikon päästä ollaan lähdössä koko porukka eli minä, Teemu ja hauvat Tampereelle viikonlopuksi ja yksi reissun kohokohta on tietenkin taas tallilla vierailu. Me vuokrattiin sellainen kämppä Hallituskadulta booking.comin kautta. Olisi ollut vähän hassua mennä vanhaan kotikaupunkiinsa hotelliin yöpymään ja muutenkin koirien kanssa helpompi, että on kokonainen asunto. Tampereella oleva lapsuudenkotini on nyt myyty ja mun vanhemmat muuttavat lähiaikoina Tampereen keskustaan kerrostalokaksioon. Tampere-visitiin ideana on siis myös mennä katsomaan, että millainen heidän uusi kotinsa on :) Mun äiti on todella pahasti koirille allerginen, niin pahasti, ettei koirat voi tulla ollenkaan heidän asuntoon eikä me saada myöskään enää mennä porukoitten mökillekään. Mulla ja Teemulla on nyt käytössä mun vaarin mökki (kesäkuvapäivityksiä mökiltä tulossa jossain vaiheessa!) ja me laitetaan sitä hienommaks ja meidän tyylisemmäks ens kesää varten. Mutta kesään on vielä aikaa, vaikka ootetaankin sitä jo innolla :)

Aloitin muuten ratsastuksen uudella tallilla, mä en oikein pitänyt vanhasta tallistani (Fagurista) enää ollenkaan (vaikka hepat siellä ovatkin mitä ihanampia ja kiltimpiä!). Olen nyt käynyt muutaman viikon ajan Talli Perlassa Sipoossa, aivan ihana ja lämminhenkinen paikka. Oon ottanut kenttätuntien ohella myös yksityistunteja, mikä on ollut tosi hyödyllistä ja palkitsevaa itselle. Viime kerralla ratsastin ilman ohjia (!) ja jalustimia. Se opettaja ohjasi mun hevosta sellaisella liinalla, se oli kyllä hauskaa oppia luottamaan täysillä siihen, että kyllä siellä selässä pysyy ihan pelkän istunnankin avulla ja kovassakin vauhdissa :) Sain myös houkuteltua Teemun tulemaan mun kanssa ratsastusmaastoon joulukuussa. Arki rullaa tosi mukavasti, kun saan joka viikko nauttia hepoista ja ratsastus on kyllä rentouttava harrastus. Se tuo niin hyvää vastapainoo tohon graduhommaan...

Aurinkoista sateista viikkoa!
Mimi

Syksyn ihanuuksia ja aurinkoisia ulkoiluretkiä

Salut!

Ihanaa syksyä kaikille lukijoille! Voi sitä lehtien kauneutta, mitä vielä reilu viikko sitten sai ihailla. Tänä syksynä oon yrittänyt ottaa vastaan inhoamani vuodenajan vastaan ennakkoluulottamasti ja avoimesti. Oonkin huomannut, että eihän itse syksyssä ole mitään vikaan vaan vika on ollut asenteessani... Ensimmäistä kertaa vuosiin en ole täyttänyt syksyn kalenterisivuja täyteen ja yrittänyt saada aikaan mahdollisimman paljon ja tehokkaasti, vaan olen nauttinut koirien kanssa ulkoilusta, kiireettömämmistä päivistä, mielenkiintoisista uusista töistä ja jopa gradun aloittamisesta (myönnettäköön, että se nyt ei ole todellista nautintoa, mutta ei se ole ollenkaan niin kamalaa puuhaa). Hetkessä elämistä, sitä olen yrittänyt parhaani mukaan tehdä...

Me ollaan innostuttu viikonloppuisin menemään ulkoilemaan Sipooseen yhteen kivaan metsään Immerbsyssä. Nyt kun molemmilla tytöillä on juoksut, ei voida mennä koirametsään (Östersundomissa oleva ihan vain koirien ulkoilutukseen tarkoitettu metsä, jossa on ihania polkuja 50 hehtaarin alueella), sillä olisi vähän ikävää yrittää väistellä mahdollisia vastaan tulevia uroksia. Immerbyssä ei ole tullut vielä kertaakaan ketään, ei koiria tai muita ihmisiä. Koirat saa juosta vapaana ja leikkiä, mä ja Teemu saadaan hetken lomaa hihnoista ;).

Metsässä Sipoon Immersbyssä. Ada löysi hienon kepin, ja siitä vasta hauskat leikit alkoikin. 

Ada piti hauskaa kepin kanssa.

Iona heittäytyi kanervikkoon. 

Komea kieli. 

Yritettiin yhteiskuvaa.

Lopputuloksena syntyi tällainen poseeraus. 

Kukapa olis uskonut, että mä innostun tänä syksynä keräämään metsästä varpuja ja kanervia parvekkeen koristelemista varten. Me jopa hommattiin sellaiset valot, ja ripustettiin ne parvekkeelle roikkumaan tähtiin ja sydämiin, jotka itse askarreltiin.

 Meidän kodin lähellä on upeita ulkoilumaastoja ja tässä yksi upeimmista maisemista: Vantaanjoen ranta Siltamäen ulkoilualueella.

Hauvatkin ihaili upeaa jokimaisemaa. 

Viime viikonloppuna me oltiin vaarin luona kylässä maalla ja koirilla oli tosi hauskaa... Pitkiä metsäkävelyitä kuntopoluilla, ihana auringonpaiste pilkotti puiden välistä ja järvi oli kaunis, kun jotkut kohdat olivat jo jäätyneet ja kiilsivät valossa.

Nuo kuntopolut ovat parhaita, sillä ne ovat niin syrjässä ettei mistään kantaudu liikenteen melua eikä mailla halmeilla näy ketään. Reitti lähtee sellaiselta metsästysmajalta ja emme voineet olla huomaamatta saaliita. Maassa makasi ihka oikea hirvi! Lihat oli vaan otettu pois mutta siinä se meitä katseli, komeet sarvet ja turkki... Iona ja Ada meni varovasti haistelemaan, niillä oli niskakarvat ihan pystyssä ja se oli hirvittävän jännää niille... Iona myös haukkui niille raadoille, mutta oli samalla kamalan utelias. Koirat oli myös onnekkaita tän hirvestyskauden vuoksi, sillä vaari oli saanut hirveä tutultaan. Koirat saikin syödä koko viikonlopun hirven jänteitä ja luita ja lihaa... Teemu veti vaarin kanssa sirkkelillä (!) niitä luita pienemmiksi. Mä en halunnut osallistua siihen touhuun ja oli vähän ällön näköistä... Koirat söi oikein hyvällä ruokahalulla :)


Seuraavassa koirapäivityksessä kerron kuvien kera kesästä ja luvassa myös heppapäivitystä, kunhan taas muistan ja ehdin ;)

Aurinkoista ja tunnelmallista syksyä!
Mimi