keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Noël avec Iona

Coucou!


Joulu sujui mukavasti ja Iona tuntui nauttivan kovasti, oli ihan ihmeissään lahjoista ja suuresta huomiosta, jota sai osakseen :)

Tänäkin jouluna kynttilöillä oli suuri rooli oikean tunnelman luomisessa ja tulikin niitä poltettua tosi paljon.













Täällä suunnalla Suomea joulun kelit olivat mitä mainiommat: aurinko paistoi ja sateli pikkuisia lumihiutaleita, hanki kiilsi niin kauniina. Jääkin kestäisi kävelyä, ei kyl silti menty sinne ollenkaan vaan ulkoiltiin metsässä ja mökkitiellä sekä kylänraitilla :)



joulutonttu :) 

Minut tuntevat tietävät myös mistä joulu rakentuu pitkälti (tärkeiden ihmisten lisäksi): nimittäin samppanjasta ja sen kanssa nautittavista herkuista. Kävin hakemassa käsintehtyjä macaronseja Krunan Chokosta :) Tuijalta, Jutalta ja Teemulta tuli ihastuttavia lahjoja koko joulukuun joulukalenterista (jokaiselle päivälle oli oma paketti!) ja jouluaaton paketissa oli Moët & Chandonin Ice Impérial-samppanja, jonka maistamisesta olen haaveillut pitkään!! Cannesissa viime vuoden toukokuussa lomaillessani huomasin siellä, kuinka ihmiset joi tyylikkäillä rantaterasseilla samppanjaa jäillä (la piscine), ja kyseesssähän ei ole iha mikä tahansa samppanja, johon vaan iskettäis jäitä sekaan... Vaan ihan oma jäillä juotavaks tarkoitettu samppanja, joten tällaista trendijuomaa me päästiin juomaan sit joulupäivänä. Oli kyl hyvää näin talvipakkasellakin!



Ionalle joulu oli erityisen extrahuomion aikaa, kaikki nimittäin halusi leikkiä Ionan kanssa ja paijata sitä. Ionahan rakastaa huomiota, joten sille joulu oli kyl todellista juhlaa :)






Ja halien, rapsutusten sekä leikityksen lisäksihän Ionaa hemmoteltiin lahjoin :)

Availtiin lahjoja vuorotellen ja kun Ionan vuoro tuli, niin vähän avustin avaamaan pakettia.. Mutta sitten kun muut availi vuorollaan lahjoja niin neiti otti varaslähdön ja ryhtyi itse avaamaan yhtä pakettia (jonka sisälle olin piilottanut vähä herkkuja hehe) ja sai sen ihan itse auki :)

Ionan paketit



Ja paketistahan löytyi pinkki Kong-luu, jonka sisään voi piilottaa nameja. Joulupureskeltavaa tuli porukoiden paketista ja lisäksi ihana jouluinen poropehmolelu :)





Santulta Iona sai koirille tarkoitetun pinkin frisbeen, se on makee! :) Vielä kun tyttö oppii ottamaan kopin siitä, ehkä ensi kesällä :) Naapuritkin olivat muistaneet Ionaa, tuli semmoinen makkaraherkkupötkö ja sitten pinkki pallo. Ionan leluista ja tavaroistahan suurin osa on pinkkiä, nyt täydentyi kokoelmat kivasti :)



Hauska lahja tuli myös Marilta, nimittäin Leivo koirallesi-kirja. Siinä oli mukana vetolelu koiralle sekä luunmuotoinen leivontamuotti. Kirja sisältää kaikenmoisia reseptejä, että mitä hyvää koiralleen voisi leipoa kuten koirakeksejä, makupaloja, sämpylöitä... Ja miksei niitä vois samoja ihminenkin syödä :) Sitten kun Iona on vähä isompi eikä tarvii varoa et masu menis nii helposti sekasin niin pitääkin testailla jotakin ohjetta, tehdä vaikka gluteenittomia sämpylöitä meille kahdelle <3



Tämä viimeinen kuva ehkä tiivistää Ionan joulutunnelman parhaiten:


Santun sylissä, täydellisen rentoutuneena nukkumassa <3

Millainen koiramainen joulu teillä oli? :)

Bisous,
Mimi

maanantai 24. joulukuuta 2012

Ionaista joulua!

Ihanaa joulua kaikille lukijoilleni! <3

Ionan kanssa tämäkin päivää tuntuu juhlalta, kuten kaikki päivät. En ole yhtään jouluihminen enkä tykkää joulusta, oikeastaan pidän sitä vain kaupallisena pakkopullana, jonka avulla ihmiset saa ostamaan kaikkea hirveesti ja koko marras-joulukuu on sitten yhtä kulutuksen juhlaa. Joulu huipentuu hirveään joulustressiin ja joulun jälkeen voi huokaista helpotuksesta, sillä on 12 kuukautta ennen seuraavaan jouluun.

Ionan kanssa kuitenkin joulu tuntuu kivalta päivältä! Käytiin aamulla vaarin luona riisipuurolla ja luumukeitolla (tietenkään itse en niitä edes maistanut vaan söin tapani mukaan punajuuripaistosta :D). Päivän ulkoilu tehtiin Ikaalisten hautausmaalla ja Iona oli ihan innoissaan siellä. Se meni innoissaan syömään meidän sukulaisvainajien haudoilta kanervaa ja havuja ja jopa pissas mun rakkaan mummun haudalle, ajattelin kyl et se oli kohteliasuuden osoitus :) Pian mennään joulusaunaan ja sitten vaari tulee illaksi tänne mökille ja syödään illallinen. Viimeisenä on lahjojen jako, montakohan lahjaa Iona saa!

eilen aamupäivällä mökkitiellä 



Iona Santun sylissä laskemassa :D


Ei varmaan jää epäselväksi kuka on joulun päätähti... ei taida valitettavasti olla Jeesus. Harmittaa ihan pikkasen, kun en käynyt hepoille viemässä joulutervehdystä. Mä en nyt mee sinne ihan hetkeen ja muutenkaan halua Ionaa viedä sinne ollenkaa nyt, että ajatuksissa lähetän Firelle ja muille rakkailleni terveiseni. Onneksi Firekin koristaa pian mun selkää, niin sitten se kulkee mukanani aina <3

Bisous et joyeux Noël!!!
Mimi

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Talven ihmemaa

Salut!

Terveisiä täältä luonnonrauhasta mökillä! Iona nauttii sydämensä kyllyydestä, kun saa täällä vapaana kulkea ja saa niin paljon huomiota kaikilta :) Jos en mä ole leikittämässä Ionaa niin joku muu on. Iona rakastaa nukkua takan edessä, siinä on kai lämmin hyvä paikka. Ulkona Iona on aivan innoissaan, kuten kuvista näette. Iona on todellinen talven lapsi <3





Iona leikki kivellä

Iona metsätiellä kaukana muusta maailmasta 


Erityisesti kaikenlaiset päivänkakkarat ja muut oksat ovat Ionan pieleen, oikein herkullista pureskeltavaa...Iona nuuhkii kaikkea ja on niin utelias ympäristön suhteen, rakastaa olla ulkona...

Iona ja herkulliset päivänkakkarat

Lumipallo metsässä



Iona on kyl sellaine lumipallo, kun se hyppii tuolla lumessa..

talven kukka

mökkipolulla

Ionan jäljet terassilla

metsäreitillä nähtiin sitten hirventaljojakin, Iona ei näitä pahemmin noteerannut.


Iona mökin terassilla
 Me ajettiin oikee metsään yhtenä päivänä ja lähettiin kävelee aurattuu mettätietä. Sellane paikka, jossa ei kyl tule yhtään ketään vastaan :) Iona vaa juoksenteli innoissaan... Oravii vilisi puissa, harmi kun en ehtinyt saamaan kuvaa kahden oskun upeasta tanssista.



Iona ja kummitäti Saara 




Tässä vielä video Ionasta metsäpolulla. Luonnon hiljaisuuden rikkoi vain Ionan tyytyväinen murahtelu, Iona istui tuolla kalliolla vaikka kuinka kauan aluksi ja katseli vaa maisemaa.. Ionan kanssa elää kyllä niin hetkessä ja saa paremman yhteyden luontoonkin :) Kyllä osaa helsinkiläinen arvostaa tuota metsänrauhaa ja Ionastakin huomaa, miten nauttii vaihtelusta :)




Kyllä on kivaa nautiskella täällä mökillä taas :) Iona tunnisti jo mökkitien alussa, että minne ollaan tulossa.. Innostui silmi nähden. Lisää kuvia luvassa pian ja huomenna virittäydymme jo joulutunnelmaa koristelemalla kuusen (onneksi on tekokuusi, sillä Iona rakastaa erityisesti kuusenhavuja :D). Huomenna mennään myös metsään pienelle kävelylle, hirveen kauaa ei ulkona viitsi olla kun pakkasta on se melkein 20. Hienosti Iona kuitenki tarkenee ulkona ilman mitään toppatakkii tai muuta, kun ei kuitenkaan niin pitkään siel kerralla viivytä.

Bonne nuit et bisous!
Mimi 

maanantai 17. joulukuuta 2012

Terve Iona

Coucou! :)

Nyt alkoi sitten vihdoin koulun puolesta LOMA <3 En ole tännekään ehtinyt kirjoittelemaan, kun on mennyt niin paljon aikaa kouluhommien tekoon. Mulla oli tänään illalla verkkotentti kolmesta kirjasta, joita lukiessa meni koko päivä ja osa viikonlopusta. Perjantaina oli yhden ison lopputyön palautus, joten viime viikko meni sitä kirjoitellessa. Hyvä puoli noissa hommissa on ollut se, että olen niitä pystynyt kotona tekemään, joten oon päässyt viemään Ionaa parin tunnin välein pissalle ulos ja tyttö on oppinut tosi hyvin sisäsiistiksi! Viime viikko piti muutenkin ottaa tosi rauhallisesti, niin sinänsä se sopi et paiskin hommia koneella kun Iona kuitenkin nukkui aika paljon. Mut sen kyl huomas et kun ei saatu tehdä mitään kävelyitä, niin tytön energiamäärä sisällä oli kyl valtava.. Iona oli välil niin villillä päällä!

Perjantaina meillä oli kontrollikäynti Eläinsairaalalla ja Iona sai onneksi terveen paperit! :) Ensimmäinen rokotuskin saatiin laitettua. Oli tosi hyvää ja ystävällistä palvelua jälleen siellä sairaalalla, vaikka menikin yli pari tuntia kun siinä röntgenissä kesti aika kauan, kun olivat opiskelijoita, jotka Ionaa siin asetteli kuviin. Iona oli kyl nii reippaana, se oli ihan nätisti siin röntgenis ku piti pysyy paikallaan eri asennois :) Mulla oli suojavaatteet päällä ja pidin Ionan pääpuolesta kiinni sit niis kuvissa. Kuvista näkyi, että keuhkot on lähteneet paranemaan kuulemma todella hyvin. Muutenkin loppuviikosta lähtien Iona on ollut täysin oma itsensä, ei ole huomannut enää yhtään et olis toipilas. Lääkärikin antoi luvan lisätä liikunnan määrää pikku hiljaa seuraavan kahden viikon ajan ja kuulemma saadaan palata normaaliin arkeen :) Oon kyl niin onnellinen, kun tyttö on tervehtynyt noin hyvin. Kaikki Ionan nähneet on olleet vaa järkyttyneitä, et miten siitä ei yhtään näe et sil ois ruhjevamma keuhkoissa! Vakuutus jälleen korvasi osan käynnistä (ei sitä rokotusta mutta röntgenit ym) :) Se oli nii jotenki sympaattista ku sie sairaalan käytäväl Ionan kaa menin nii Ionan tehohoitaja tuli nii ilosena moikkaan meitä ja oli tosi kiinnostunut Ionan kuulumisista.. Sitte röntgeniski kaks niist opiskelijoista oli ollut päivystämäs ku Iona oli tullu sinne teholle, neki oli iha onnessaan Ionan näkemisestä.. Iona oli tehnyt kaikkiin lähtemättömän vaikutuksen <3


Iona kotiinpaluu päivänä: etutassussa side kanyylipaikan päällä

Hemmottelin Ionaa koko viikon puruherkuilla <3



Pian hemmottelen teitä mökkireissun ihanilla kuvilla ja videoilla, nyt kun koulukiireet ohi :) Loppuviikon olen kyllä sitten töissä, mutta onneksi ei ainakaan iltoja tarvitse tehdä kouluhommaa... Huomenna mulla on neljä tuntia töitä ja Antti tulee leikkiin ja viemään Ionan ulos sinä aikana (haluun pitää Ionan päivärytmistä kiinni ja muutenki kivempi olla töissä kun tietää et Ionan ei tarvii olla koko aikaa yksin), keskiviikon ja torstain kun teen pitkän päivän (8 tuntia) niin Iona on hoidossa entisellä työkaverillani Satulla, joka on ihan hulluna Ionaan. Sitten onneksi pian onkin perjantai (vain tunti töitä) ja lauantain joulujuhlatyöpäivän jälkeen pääsemme lähtemään mökille joulun viettoon :) Iona saa varmaan hirveesti lahjoja..


Ai niin, muutkin kuin minä hemmottelivat Ionaa.. Kuten kerroin niin koko viime viikon arki pyöri niin, ettei Iona ollut ollenkaan yksin (hengityksen tarkkailemisen vuoksi), joten Ionaa oli mun ystävät hoitamassa sitten. Saara osti sellaisen ihanan pandalelun Ionalle ja mun porukat semmoisen näätäpehmolelun, Tukholman tuliaisena. Laitan kuvia myöhemmin niistä...

Bisous et bonne nuit!
Mimi

maanantai 10. joulukuuta 2012

Onnellisesti kotona

Coucou!

Sain puhelun lääkäriltä aamulla puoli yhdentoista maissa ja pelkkiä iloisia uutisia: Iona on toipunut todella hyvin ja kuulemma sai tulla heti hakemaan. Kiiruhdinkin sitten samantien Eläinsairaalaan. Lääkäri tuli hakemaan mua aulasta Iona sylissään ja oli kyllä neiti todella innoissaan ja onnellinen mut nähdessään, sain varmaan miljoona pusua... Menimme sitten lääkärin huoneeseen, jossa mulle selostettiin Ionan tilanne ja hoito-ohjeet ym. Iona oli siis sunnuntaiaamusta asti ollut ilman lisähappea ja kanyylia, siitä asti syönyt tosi hyvin ja ollut oikein pirteä sekä hengitys normaali. Keuhkojen ruhjevamman paranemiseen menee noin viikko eli sen aikaa pitää varoa rasittamasta Ionaa ja välttää kaikkia kiihdyttäviä tilanteita. Se lääkäri oli kyllä todella mukava ja huomasi, että tykkäsi Ionasta paljon... Sanoi, ettei Ionaa tarvitse toppuutella jos se itse haluaa leikkiä ja saa tosiaan oman jaksamisensa mukaan touhuta, mutta sitä ei saa yllyttää tai kannustaa mihinkään rajuun leikkiin eikä viedä ulkoileen muuta kun nopeille pissatuksille. Viikon ajan Iona ulkoileekin siis vain meidän kerrostalon sisäpihalla ja jos johonkin pitää kuljettaa tai ottaa mukaan, niin on koko ajan laukussa.

Sain mukaan myös hoitokertomuksen. Iona oli siis teho-osastolla 2 vuorokautta ja yhden vuorokauden sai suonensisäisesti nestettä ja tulehduskipulääkettä sekä lisähappea happikaulurilla. Sunnuntaiaamusta kuitenkin ollut reipas ja pirteä eikä ollut sitten enää kanyyliä tai lisähappea. Verinäytteet oli normaalit. Monta röntgenkuvaa oli otettu ja tarkkaan tutkittu kylkiluut ja keuhkot. Vatsaontelot tutkittu useaan kertaan myös. Iona ei missään vaiheessa oo aristanut kylkiä tai vatsaansa eikä kuulemma tarvitse niitä myöskään varoa, kun rapsuttelee tai ottaa syliin. Varmuuden vuoksi sain mukaan kipulääkereseptin, mutta todennäköisesti sitä ei tarvitse edes käyttää kun Ionalle ei ole ollut kipuja ja lääkäri korostikin, että vain sellaisessa tapauksessa sitä lääkettä tulisi antaa. Ihanaa kun tytöllä ei ole kipuja!

Iona nukkui koko kotimatkan 

Kotimatka sujui hyvin, Iona vain nukkui. Onneksi ei ole kuin 20min matka sieltä Viikistä... Kotiin päästyämme Iona oli niin energiaa täynnä ja iloinen, se valvoi yli kaksi tuntia ja ei olis päälle päin ikinä uskonut, että mitä on juuri kokenut. Iona on ollut sylissä tosi paljon ja oon sitä sillä tavalla leikittänyt, että pidän sitä jalkojeni päällä ja lelulla vähän leikittelen, sillä tavalla ei ainakaan rasita Ionaa ja se viihtyy niin hyvin siinä :) Liiottelematta varmaan tuhat suukkoa jo saanut ja monen monta silitystä, sekä myös herkkuja.. Olen maailman onnellisin, kun sain tytön takaisin kotiin. Ei voi sitä tunnetta edes sanoin kuvailla...


siinä sylissäni Iona viihtyy <3
Haluan pelata oikein varman päälle tämän tulevan toipumisviikon ajan eli en jätä Ionaa yksin ollenkaan kuin korkeintaan ihan todella pieneksi hetkeksi kauppaan juoksua varten... Ja nyt ei sitten ulkoillakaan kuin sisäpihalla, onneksi sitten viikon jälkeen voi vähitellen alkaa palata arkeen ja ulkoilla sitten enemmän. Perjantaina Ionalla on kontrollikäynti ja kontrolliröntgenkuvaukset Eläinsairaalassa, silloin sitten tarkistetaan että onhan toipuminen lähtenyt hyvin käyntiin ja että kaikki on hyvin :) Tuo kontrollikäynti ei olisi pakollinen, kuulemma voisi vaan itse tarkkailla tytön vointia ja sen perusteella päättää et haluuks mennä vai ei, mutta mä kyl haluan silti mennä että varmistuu et kaikki on kunnossa :) Ja sitten Iona saa myös 12vk rokotuksenkin samalla!

Tästä parista päivästä on ottanut kyl opiksi aika monessa asiassa... Ehkä kuitenkin kaikkein tärkeimpänä, että eläinlääkärikuluvakuutus on oltava heti kun mahdollista! Ja myös tietenkin ennaltaehkäistä kaikki vaaratilanteet, on oltava varovaisempi. Mutta kuitenkin, ilman vakuutusta olisi nämä parin päivän eläinlääkäri- ja sairaalakulut olleet yli 1000€. Tapiolalla on onneks suorakorvauspalvelu käytössä arkisin eli kun tänään hain Ionan ja maksoin laskun, niin samantien Tapiolalta tuli ennen laskun maksamista korvauspäätös ja maksoin pelkän omavastuun. Parin päivän tehohoidosta ja tutkimuksista kertyi yhteensä 762€, mutta jouduin maksamaan "vaan" 236€. Lisäks kuluja tuli Tampereella päivystyksessä käymisestä vähän päälle 200€, mutta siittäkin summasta vakuutus korvaa jälkikäteen osan eli jotain tulee viel takas. Sit tulee viel kontrollikäynti. Mut noilla rahoilla ei oo kyl mitään väliä, ihan millaisen summan sitä olisi kyllä maksanut Ionan tervehtymisestä että vaikka kaiken olis joutunut myymään... Ei voi rakkaan perheenjäsenen arvoa rahassa mitata ja kun toisella on hätä niin silloin ei kyl tunnu mikään rahasumma miltään, kun vaan toivoo toisen paranevan. Onneksi Eläinsairaalassa oli todella hyvä hoito ja Iona voi nyt noin hyvin <3

Päivittelen myöhemmin mökkireissun kuvia, on monta ihanaa otosta Ionasta.. :) Nyt nautin Ionan seurasta, kun tyttö kohta herää <3
Bisous,
Mimi

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pikku-Iona toipuu

Salut!

Lääkäri soitti iltapäivällä ja kertoi hyviä uutisia: Iona toipuu! Ionaa on tutkineet alan huippuspesialistit, sisätautien erikoislääkäri on tutkinut myös ja onneksemme Iona ei ole saanut sisäelinvaurioita eikä ole yhtään kylkiluuta tai muutakaan luuta poikki. Neurologisilta vammoilta vältyttiin myös, selkäranka on kunnossa. Iona on saanut ruhjevamman keuhkoihin, ikäänkuin keuhkoissa olisi mustelma siis. Tämä ruhje paranee vain itsellään ja ajan kanssa. Toipumisessa tärkeää on lepo ja rauhassa olo, Iona ei saa kiihtyä. Tyttö ei siis ole terve kotiin päästessään vaan toipuminen jatkuu kotona ja haastavinta onkin sitten saada tyttö pysymään rauhassa kiihtymättä. Ei normaalia leikkimistä, vain pieniä rauhallisia ulkoiluja eli käytännössä vain hädälle ulos ja takaisin sisään, ei vieraita (paitsi läheisimmät Ionaa hoitamaan tulevat). Ionaa ei myöskään saa jättää yksin (haluan pelata varman päälle), mikä tuo omat haasteensa aikatauluihin. Onneksi kaikki on kuitenkin järjestyksessä ensi viikkoa varten: läheiseni tulevat hoitamaan Ionaa kotiini niiksi ajoiksi, kun mun on pakko olla poissa. Esimerkiksi tiistai on inhottava päivä, joudun menemään silloin oikeudenkäyntiin. Satuin näkemään rattijuopon ajavan kolarin tuossa yhtenä kesäpäivänä pitkän aikaa sitten ja olen ainoana todistajana; jos en saapuisi todistamaan niin joutuisin maksaan 200€ uhkasakon. Ei tosiaan vois parempaa ajoitusta olla tuolla oikeudenkäynnillä....

Santun ja Marin kanssa mentiin eläinsairaalaan vierailulle, siellä oli onneksi vierailuaika teho-osaston potilaiden omaisille. Sain pitää Ionaa puoli tuntia sylissäni ja pääsimme näkemään, millainen se teho-osasto on. Siellä häkissä Iona on, reppana. Ionalle oli laitettu muovikauluri, koska oli ollut aamuun asti kanyylissä niin kauluri suojasi sitten kanyylitassua raapimiselta. Happikauluri oli myös ollut aamuun asti, mutta nyt tyttö pärjäsi jo ilman lisähappea. Iona on kuulemma syönyt tosi hyvin (painoakin tullut parisataa grammaa lisää! Niin paljon herkkuja annettu Ionalle), sairaalalla on sattumalta käytössään sama ruoka kuin Ionalla on kotona eli Hill'sin puppy-nappulat. Lääkäri sanoi mulle erikseen myös, että ota mukaan Ionan herkkuja vierailulle... Keitettyjä kananpaloja sitten toin Ionalle, se sopi kuulemma hyvin toipilaalle herkuksi.



Hoitaja ja lääkäri kehuivat kauheasti Ionaa... On ollut niin reipas, vaikka on ollut ikäviäkin toimenpiteitä  ja monta röntgeniä ja tutkimusta tehty. Kyllä itkettää, et mitä kaikkee Iona joutunut kokemaan tässä parin päivän aikana, mä vaan toivon et se hepan kavio olis osunut muhun eikä Ionaan. On niin kamalaa katsoa kun oma vauva joutuu kokemaan tuollaisen. Onneksi Iona on hyvin urhea ja sisukas tyttö! En malta odottaa huomista, kun saan tytön kotiin... Oli kamalaa jättää Iona sinne häkkiin, hirveää et se joutuu siellä nukkumaankin yön. Toisaalta parhainta mahdollista hoitoahan Iona saa ja onhan siellä koko ajan hoitaja, mutta sairaalassa käynti ei ole kyllä koskaan hauskaa. Oli ihanaa nähdä omaa rakastaan, mutta kyllä se teki myös pahaa nähdä mitä kaikkea pikkuinen joutuu kokemaan ja vieläpä vain 11 viikon iässä. Mutta koska Iona on noin pikkuinen, niin elimistö uudistuu hurjaa vauhtia ja rintakehässäkin on lääkärin mukaan ollut joustoa, mikä on edesauttanut et Iona toipuu noin hyvin ja että ei käynyt pahemmin.


Pahoittelut, kun on vähän sekavaa tekstiä... Puhelin on soinut ja piippaillut koko päivän ja facebookviestejä tulee koko ajan. Ompahan ainakin pysynyt kiireisenä, kun ilmoittelee jatkuvasti joka suuntaan Ionan kuulumisia, ei ole päässyt itse tässä romahtamaan. Ystävien ja perheen tuki on ollut ylivoimaisen tärkeää, ja kaikkien tilanteessa mukana myötäeläjien määrä on yllättänyt, niin monelta on tullut tsemppausviestejä, että ei voi kun sanoa et upeaa miten hienoja ihmisiä mulla on elämässäni. Pelotti myös kertoa lauantaina kasvattajalle tapahtuneesta, sillä koin niin pahaa syyllisyyttä tapahtuneesta. Onneksi olen häneltäkin saanut paljon tukea ja tsemppauksia. Myös monet sellaiset ihmiset, joiden kanssa ei ole ollut yhteyksissä hetkeen niin ovat ilmaisseet tukensa <3 Antinkin kanssa kun tosiaan erottiin tossa hiljattain niin on hänkin ollut tosi huolissaan ja halunnut kovasti auttaa tässä tilanteessa. Vaikka olen koirani yksin ottanut, niin mielettömän kannatteleva turvaverkosto on ja onneksi ystäväni auttavat Ionan hoidossa nyt, että tyttöä ei tarvitse jättää yksin hetkeksikään ja Iona saa olla koko ajan ennalta tuttujen rakkaitten ihmisten parissa toipumassa. Ionan perhe ei ole vain minä vaan siihen kuuluu myös lähimmäiseni, kuten täällä Helsingissä lähellä esimerkiksi kummitäti Saara, veljeni Santtu ja hänen tyttöystävänsä Mari sekä ystäväni Heidi, he auttavat minua nyt pyörittämään tulevat kaksi viikkoa niin, että Iona ei joudu olemaan yksin ja saa toipua kotona rauhassa koko ajan. Lisäksi Ionan tilanteessa myötäelää moni muu kauempana, mm. vanhempani, vaari, kummitätini, Jupi ja  muut kauempana asuvat ja vaihdossa olevat läheiset ystävät, jotka eivät ole Ionaa vielä päässeet tapaamaan. Iona on kaikille niin tärkeä <3

Huomenna minun pitäisi kaikkien ennusteiden mukaan päästä hakemaan pikku-Iona kotiin toipumaan <3 Iona saa osakseen parasta mahdollista prinsessakohtelua koko toipumisaikansa. Menenkin hakemaan patjan ullakolta, meinaan nimittäin nukkua lattialla Ionan pedin vieressä tulevat yöt voidakseni tarkkailla Ionan vointia mahdollisimman hyvin... Pidän huolen, että Iona voisi unohtaa mahdollisimman nopeasti ikävän ja rankan onnettomuuden ja sairaalahoidon, päämääränä tehdä Ionan jokaisesta tulevasta päivästä mahdollisimman onnellinen. Jokainen päivä tulee elää tässä elämässä kuin se olisi viimeinen, nimittäin tuon onnettomuuden myötä muistaa taas aikas karvaalla tavalla elämän ainutkertaisuuden ja meidän elollisten kuolevaisuuden... Kaikki on vain pienestä hetkestä kiinni, yhdessä silmänräpäyksessä asiat voi muuttua. Onneksi saan toivottavasti viettää Ionan kanssa vielä monen monta ihanaa päivää ja vuotta yhdessä, siitä olen todella kiitollinen enkä ole varmaan koskaan uskonut niin paljon suojelusenkeleihin ja Taivaan Isään kuin nyt. Sillä suojelusenkeli Ionalla on ollut <3

Bisous et à demain!
Mimi