Haukkumisesta toisten koirien onnistuneeseen ohittamiseen

Coucou!

 Iona-neiti voi oikein hyvin! Tämän viikon ajan harjoitellaan erityisesti toisten koirien ohituksia, Iona nimittäin haukkuu melkein pääsääntöisesti kaikille ohikulkeville koirille, se johtuu varmaan epävarmuudesta. Tässä Etu-Töölössä asuu todella paljon koiria, joten siksi tämä on erityisen tärkeä taito. Nyt ideana olisi saada muiden koirien ohitukset miellyttäväksi Ionalle, jotta tyttö ei haukkuisi muille.  Käytännössä tehdään niin, että pysytään riittävän kaukaisen etäisyyden päässä (esimerkiks toisella puolen katua tai muuten jossai sivussa) ja annan Ionalle nameja koko sen ajan, kun toinen koira kulkee ohi. Kun jos antaa Ionan vaa haukkua toiselle koiralle, niin Iona vois oppii et nimenomaan haukkumalla se toinen koira menee siitä tilanteesta pois ja täten haukkuminen olis kannattavaa. Tää namisysteemi onkin toiminut tosi hyvin ja auttanut heti tähän haukkumiseen. Ainoo harmi vaan on, että todella moni koiranomistaja valitettavasti pysähtyy ja yrittää jäädä juttelemaan ja tuoda omaa koiraansa moikkaamaan Ionaa (jolla ei ole vielä rokotuksia!) ja tällön tää meidän ohitusharjoitus kärsii heti. Oonkin vaa joutunut sanomaan, että anteeks me reenataan tässä ohitusta et voisitko jeesaa ja mennä vaa ohi... Muutenkin hassuu, et niin monet yrittää tulla moikkaamaan Ionaa ulkona koiransa kanssa, kun luulis näkevän jo kauas et kyseessä on pikkuinen pentu, jolla ei tietenkään oo rokotuksia vielä. Oon aina sanonut sen lähelle pyrkiville heti! Mutta sitten on sellaisiakin koiranomistajia, jotka tahallaan yllättää jostain takaa päin ja siinä kohtaa ei auta kun nappaa Iona äkkiä syliin.

Vähitellen myöhemmin harjoitusta muutetaan niin, että me voidaan liikkua samaan aikaan kun ohitetaan toinen koira, mutta alkuun nyt ihan paikoillaan harjoitellaan vaan :)

Eilen olin Heiluvan hännän Ilotulite-kurssilla ja sillä ensimmäisellä kerralla oli vaan teoriaa ilman koiria.  Tuon kurssin ideana on vastaehdollistaa koira erilaisiin ääniin, kuten ilotulituksiin, ukkoseen, palohälyttimeen... Lisäksi pureudutaan erityisesti sellaiseen käytökseen, mikä aiheuttaa koiralle haukkumista. Opetus tapahtuu yksilöopetuksena. Meitä on siellä kurssilla vaan kaksi ja harjoitukset tehdään vuorotellen. Nyt ekalla kerralla se kouluttaja vaan haastatteli meitä koirien haukkumista äänistä ym, jotta harjoitukset voidaan räätälöidä juuri omalle koiralle sopivaksi. Kurssia on yhteensä kolme kertaa eli nuo seuraavat kaksi kertaa on sitten käytännön harjoittelua. Se ohjaaja neuvoi harjoittelemaan jo kotona käsikosketusta eli että koira koskettaa kuonollaan käteen ja palkitsee siitä. Sitä on kuulemma hyvä käyttää rauhoittamiseen jos koira pelkää tai haukkuu kovia ääniä. Volpino italiano on haukkuherkkä rotu, kuten pystykorvat yleensä ovat, ja siksi musta on tärkeää heti varhaisessa vaiheessa totuttaa ääniin ja ennaltaehkäistä haukkumisen syntyminen ja mahdolliset äänipelot ja traumat. Tähän mennessä Iona on "oppinut" haukkumaan toisten koirien lisäksi välillä pyöräilijöitä ja hölkkääjiä ja Hesaria (viime aamuyönä taas kauhea räksytys huh :D). Santun kanssa pitäis totuttaa Iona skeittilautaan :)

Tänään aamulla kuului myös pelottavia ääniä rappukäytävästä, koska meidän rappu pestiin ja vahattiin. Ne koneet piti hirveetä mekkalaa ja moppien äänet kuulu kovaa, Iona hakkui niitä eka paljon. Sitte annoin aamuruuan niin, että annoin koko ajan nappuloita kun kuului noita "pelottavia" ääniä, ja Iona ei sitten enää haukkunutkaan niitä ollenkaan onneks :) Nyt pitäis kai välttää rapussa liikkumista vielä seuraavat neljä tuntia, mikä on aika mahdotonta pennun kanssa.

Eilen leikattiin Ionan kynnet toisen kerran (kerran viikossa pitää leikata). Eka kerta kun leikattiin niin Iona vaan rimpuili ja pelkäsi ja vihasi koko toimenpidettä. Nyt siitä viisastuneena toteutettiin kynsien leikkuu niin, että Santtu piti Ionaa sylissä ja Mari antoi koko ajan nappuloita (iltaruuan) Ionalle samalla, kun mä leikkasin kynnet. Se menikin sitten tosi hyvin eikä sakset ollut enää yhtää niin kamalat :)

Tässä vielä kuvia kauniista neidistä! Iona loikoilee nytkin mun sylissä taas kun kirjoittelen, saa paljon rapsutuksia samalla <3

Bisous,
Mimi

Kantolaukut pennulle

Salut! :)

 Ajattelin esitellä teille Ionan kantolaukut, jotka tilasin kalifornialaiselta Doggiecarriers-sivustolta. Suomalaisilta sivustoilta en löytänyt mitään vastaavanlaisia, halusin kuitenkin laadukkaasta materiaalista tehdyt laukut, jotka olisi tyylikkäitä mutta kohtuuhintaisia.

Ihastuin Karli- laukkuun, koska se on kaunis ja käytännöllinen. Se on tehty vegaaniystävällisistä materiaaleista eli mm. vintagetekonahasta. Hintaa tuolle laukulle tuli 190 dollaria. Laukku on kauttaaltaan täynnä happireikiä ja päädyn saa auki kokonaan tai niin, että vaihtoehtoisesti niin, että siinä on ohut verkkoseinämä. Laukku on erityisen hyvä, jos pitää mennä jonnekkin niin, että koira on saatava piiloon väliaikaisesti. Käytän laukkua myös Ionan tarvikelaukkuna, sinne mahtuu kätevästi lelut ym. tavarat ja niiden sekaan mahtuu vielä Ionakin toistaseksi, kun on vielä pikkuinen :)

Karli bag

Toinen tilaamani laukku on käytännöllisempi ja näppärämpi Sling-laukku. Iona rakastaa tuota laukkua, tykkää mennä sinne itse ja nauttii siellä olosta. Se on kyl kiva, kun tässä laukussa Iona matkustaa ihan lähellä vartaloa. Sisus on todella pehmeää materiaalia eli ei ihme, että Iona siitä tykkää. Tässä kuljettelen Ionaa mukana Rexin ulkoilutuksilla, kun Iona ei saa tehdä vielä pitkää lenkkiä, tai kun mennään kaupungille. Myös bussissa ja sporassa Iona viihtyy parhaiten laukun sisällä! En tiedä kauanko tyttö mahtuu tuonne, voi olla että jää jo keväällä pieneksi.

Tätä laukkua tilatessa kävi tuuri, sillä tilasin tuon samanmallisen laukun mikrokuitumateriaalisena. Sieltä asiakaspalvelusta mailattiin mulle heti, että se haluamani kangas onkin loppu (nuo laukut tehdään tilaustyönä USAssa). He tarjosivat mulle samaan hintaan (120 dollaria) mokkanahkaista versioita, joka olisi ollut normaalisti paljon kalliimpi.

Voin lämpimästi siis suositella tuota sivustoa, mutta tilauksissa kestää tosi kauan. Laukkujen valmistumiseen (kun tekevät tilaustyönä) meni noin kuusi, seitsemän viikkoa. Sitten siihen päälle lähetys Suomeen niin pari kuukautta joutuu omaa laukkuaan odottamaan. En tiedä, mitä maksaisi tuon sivuston kautta postikulut Suomeen ja sittenhän tulisi päälle maksettavaksi tullin verot, mikä tekis aika mukavan summan lisää noihin hintoihin. Mä tilasin noi laukut Chrisille, joka asuu Kaliforniassa niin tuo nettikauppa lähetti laukut ilmaiseks sinne. Sit Chris lähetti laukut lahjalähetyksenä mulle, 60 dollaria maksoi kun joutui kahtena pakettina laittamaan. Kun saa tollasena lahjalähetyksenä, niin ei joudu maksamaan niitä veroja eli jotain 20 % hinnasta tuohon päälle. Joten oon kyl ison kiitoksen velkaa Chrisille! :)

Millaisia kantolaukkuja te olette löytäneet? Mulla on Ionalle vielä ihan kunnon kuljetuslaatikkokin, Clipper, esittelen sen myöhemmin :)

Bisous,
Mimi

Racletteilta

Salut!

Viikonloppu Ionan kanssa on mennyt tosi hyvin ja aikas rauhallisesti. Lauantaina Iona oli yksin pari tuntia, kun olin tallilla. Yksinolo sujui jälleen hienosti, tyttö oli ilmeisesti nukkunut, sillä venytteli kovasti ovella mun tullessa takaisin.

Lauantai-iltana oli sitten vähän ohjelmaa kun lähdettiin sitten yhdessä viettämään racletteiltaa Heidin ja Manun luokse Espooseen :) Bussimatkat sujuivat hyvin, Iona nukkui ne :) Heidi ja Manu oli poistaneet kaikki matot kodistaan Ionaa varten, mutta Ionalla ei tullut kertaakaan vahinkoa eli ulkoilutusajoitukset olivat täydellisiä! :) Heidi oli askarrellut maitopurkin aktivointileluksi Ionalle, sisällä oli nappuloita, jotka Ionan piti yrittää saada sieltä pois. Pääosin tyttö nukkui meidän syödessä, välillä vähän leikittiinkin.

Nyt sunnuntai ollaankin oltu vaa kotona ja lähipuistossa. Tänään Ionalle tuli tutuksi toista kertaa myös imuri, ja onneksi sain namien avulla totutettua sen mukavammaksi Ionalle, ei haukkunut tai pelännyt sitä ollenkaan sitten. Moppi sen sijaan oli vähän pelottava. Nyt on ihan puhtaat lattiat ja siisti koti, aion kyl joka viikko moppailla ja pitää paikat supersiisteinä. Pissat tulee onneksi pääosin jo paperille, mutta silti tärkee pitää parketit hyvässä kunnossa.

Yhden pahan Iona on keksinyt, nimittäin Hesarin haukkuminen sillon klo 3-4 välillä yöllä, kun jakaja sen kovaäänisesti tipauttaa postiluukusta. Sain hyvän vinkin et miten siihen voisi totuttaa niin, ettei Iona sitä haukkuisi. Pitää pyytää kaveri avuksi pudottamaan lehteä luukusta ja palkita Ionaa, aina kun on hiljaa. Päivällä postia Iona ei hauku ollenkaan.


Bisous et bon dimanche!
Mimi

Iona 9 viikkoa

Salut!

Iona täyttää tänään 9 viikkoa! Tasan kaksi viikkoa on kulunut siitä, kun lähdettiin hakemaan Ionaa. Molempien elämä muuttui silloin paljon. Tän vajaan parin viikon yhteiselo on tuonut mukanaan positiivisia yllätyksiä - mä kun olin varautunut pahimpaan. Ennakkomielikuvissani olin varautunut siihen, että kumpikaan ei nuku juuri yhtään ekan viikon aikana kun Iona itkisi ja vinkuisi yöt. Noh empä oo nukkunut moneen viikkoon yhtä hyvin kuin nyt! Ionan kanssa elämässä on pakostakin selkeä päivärytmi ja nukkumaanmenoaika ja heräämisaika melko samat joka päivä, niin sekin on tehnyt nukkumiselle varmasti tosi hyvää. Iona nukkuu koko yön kiltisti pedissään ja tänäänkin herättiin vasta vähän kasin jälkeen! Iona on ollut muutenkin tosi kiltti ja mielestäni hyvin helppo ja upealuonteinen pentu.

Etukäteen kuvittelin myös, miten vaikeaa olisi herätä aamulla varsinkin pimeään aikaan viemään koira ulos. Aamuherääminen ei ole kuitenkaan koskaan ollut niin helppoa, nimittäin sängyn vieressä odottaa todella hyvä ja tärkeä syy nousta ylös. Iona on sellainen ilopilleri varsinkin aamulla, että kertakaikkisesti ei huvittais tai voisi edes vaan jäädä nukkumaan, kun toinen odottaa niin innoissaan mun nousemista. Olen melkoinen iltavirkku, mutta yllättäen se illan viimeinen ulkoilu noin klo 22 maissa on ollut se "vaikein", silloin haluaisi vaan jäädä sisälle lämpimään. Aina kuitenkin ulos ovesta astuessa tulee hyvä fiilis ja raitis ulkoilma tohon aikaan illalla auttaa hyvin unen saamiseenkin :)

Ennen Ionan tuloa pelkäsin lisäksi, että Ionaa ei voisikaan ottaa töihin mukaan siksi, että Iona ei pystyisi rauhoittumaan siellä tai että se oli muulla tavalla epämukavaa sille. Onneksi kaikki on mennyt loistavasti ja Iona pystyy hyödyntämään työajan nukkumiseen ja lepäämiseen, ja tulee myös hyvin toimeen Rexin kanssa töissä :) Nämä kuvat on muuten otettu töistä, siellä on Ionalla oma lepokori :)

Onneksi Iona on tykännyt myös kaikista mun läheisistä - ja toisinpäin! Iona on valloittanut kaikkien sydämen. Ystäviäkin on ehtinyt nähdä hyvin entiseen malliin, kun Ionan voi ottaa mukaan tai sitten pyytää ystäviä kotiin kylään :) Nyt pentuaikana tosin en pyöri yliopistolla niin paljon kuin ennen, oon nyt syönyt lounaat pääosin kotona Unicafen sijasta ja tehnyt kouluhommia kirjaston sijasta kotona, jotta Iona ei joutuisi olemaan pitkiä aikoja yksin.

Jännitin koiran tuloa tosi paljon etukäteen ja stressasin kaikesta.... Suurin pelko oli, että miten koira sopeutuu elämään kanssani ja miten minä sopeudun koiran kanssa elämään. Mutta heti alusta asti kaikki sujui luonnollisesti ja Iona tuntui heti omalta koiralta, jota ilman ei olisi voinut koskaan enää omaa elämäänsä kuvitellakaan. Iona otti mut heti emännäkseen ja luottamus meidän välille rakentui nopeasti, veikkaan että sekin teki siitä nopeaa kun Ionalla on vain yksi emäntä niin sen oli ehkä helpompi hahmottaa uusi kotinsa. Onneksi tyttöi pystyi heti luottamaan muhun ja turvautuun muhun, kun uudet asiat pelottivat... Sain kyllä parhaan ystävän Ionasta heti ja meillä synkkaa niin hyvin, Iona täydellinen koira mulle, se sopii niin hyvin mun koiraksi! Jokaisesta päivästä  oon nauttinut todella paljon, Iona on tuonut jo tähän mennessä valtavan paljon onnea, iloa ja positiivisuutta mun elämääni ja toivottavasti olen samaa tuonut sille :)

Tässä Harry Nilsonin The Puppy song, joka kuvaa hyvin ajatuksiani <3

Pikkupallero nukkuu vieressäni taas, kun tätä kirjoittelen... Pian on taas ulkoilun aika, kun tyttö herää! Kakat ja pisut on tullut pääsääntösesti kaikki ulos, kun oon saanut rakennettuu hyvän rytmin ulkoiluun.

Bisous et bon week-end!
Mimi

Ulkoilua

Coucou!


Iona on yhtäkkiä innostunut kunnolla ulkoilusta! Aiemminhan tämä tyttö halusi vain istua paikallaan pitkään ja oli pitkän houkuttelun tulosta, että sai tytön liikkumaan. Nytkin Iona tykkää hetken hieman katsella ympärilleen ja olla, mutta kun lähtee liikkeelle niin on ollut hurjan innossaaan ja iloinen! Iona tykkää juostakin välillä ja tutkailla mielenkiintoisia hajuja. Lehdet on tytön ehdoton lempparijuttu, etenkin jos tuuli niitä hiukan lennättää, mutta lehtikasatkin on hauskoja. Ja jostain hassusta syystä tyttö tykkää hirveesti kävellä asfaltilla (todellinen citykoira :D). Tänään oltiin Eiran ja Rexin kanssa kävelyllä. Iona tykkää Rexistä valtavan paljon, kun meen töihin nii ne leikkii hetken aikaa. Sitten Rexi (!) väsyy ja menee makuulle huilaamaan, niin Iona innoissaa pomppii Rexin naaman edessä ja näykkii sitä korvista, Rexi vaa huilaa siin vaik toinen pyörii siin vaa :) Sitten Iona ja Rexi nukkuvat pari tuntia, kun minä ja Eira työskennellään ja sen jälkeen menemme lenkille koirien kanssa. Iona pysyttelee koko ajan ihan Rexin jäljessä ja pitää välil oikein varoo, ettei Rexin pissaa osu Ionaa ku tyttö menee nii lähelle koko ajan :D Rexi on sille ku isoveli. Iona kulkee osan lenkistä sylissä tai kantolaukussa, koska ei saa vielä tehdä mitään pitkiä lenkkejä.

Veikkaan, että eka viikko Ionalla meni vähän sopeutumiseen ja uuteen ympäristöön tottumiseen. Nyt kun Iona ei enää pelkää kaikkea, niin on tullut tytön luonne kunnolla esiin ja se mistä, tyttö pitää! Ekan viikon aikana kaikki oli niin uutta, pelottavaa ja jännittävää, että se vei varmasti energiaa kaikelta muulta. Nyt Iona kuitenkin nauttii ulkonaolosta tosi paljon, mikä on ihana juttu :)

Eilen Jossukin näki Ionan ekaa kertaa. Jossulla on 2v kääpiösnautseri Lenni, joka ei pahemmin Ionasta välittänyt tai ottanut siihen oikein kontaktia, ihmetteli et mikä ihmeen pentu tuo on :) Mutta Iona sen sijaan tuntui ihailevan kamalasti Lenniä ja halusi vaa mennä sen perässä koko ajan ja yritti saada Lenniä leikkimään kanssaan. Jossu opiskelee eläinlääkäriksi ja kätevästi tarkisti samalla Ionan hampaat ja purennan kun pyysin :) Jossu on Tampereella töissä yhdellä eläinlääkäriasemalla ollut jo monta vuotta. Mun ystävän Satun sisko on myös eläinlääkäri, täällä Helsingissä, että hyvä kun ainakin kaksi mahdollisuutta sit keille mennä ottaan rokotuksia ym. :)

Videoin Ionaa vähän eilen ulkona. Tyttö tykkää niin kamalasti kaikista oksista, kukkien varsista ja pensaista. Viihtyy tutkailemassa niitä välillä pitkänkin aikaa. Mitähän meidän talon omenapuut tykkää, kun Iona on niitten oksia ehtinyt jo pureskella... :D Viereiseen taloon oli just laitettu sellaset verkot esteeks, ettei koirat tai kukaan muukaan pääse niiden kimppuun :)

Bisous!
Mimi

Arjen rauhoittamista ja lepoa

Salut!

Lauantaiyö oli aika raskas ja pelottava, kun Iona oksenteli muutamia kertoja yön aikana. Heräsin tietenkin joka kerta siivoamaan jäljet samantien ja silittelin Ionaa, tyttö oli kuitenkin muuten ihan normaali itsensä. Soitin aamuneljältä eläinsairaalan hätäpäivystykseenkin ja kysyin, pitääkö lähteä tuomaan sinne heti. Sieltä kehotettiin kuitenkin tarkkailemaan tilannetta ja antamaan raejuustoa ja jotain muuta helposti sulavaa... Lähdettiin sitten yhdessä hakemaan raejuustoa kaupasta, tuon lähi-K-marketin kauppias on niin ihastunut Ionaan, että se saa tulla mukaan sinne. Iona onneksi sitten söi aamupäivällä raejuustoa ja nappuloitaan, tyttö oli ihan kuin ei mitään tollasta yötä ois ollutkaan vaan oli täysin kunnossa. Säikähdin silti tottakai ja nyt kyllä tosi tarkkana katson, että mitä tyttö suuhun laittaa (ulkona ja kotona) ja muutenkin huolehdin, että saa levätä kunnolla. Vietettiinkin sitten eilen superrauhallista päivää, jonka ainoana ohjelmana oli ulkoilutukset, leikkiminen ja nukkuminen. Muutenkin tälle viikolle aika pitkälti tuollainen ohjelma. Jouduin tänään menemään jo luennolle, mutta Iona pärjäsi hienosti sen kaksi tuntia yksistään. Mulla on vielä tänään poikkeuksellisesti luento 16.30-20, mutta Mari ja Santtu on tulossa taas Ionan seuraksi. Olin ajatellut alunperin ottaa Ionan mukaan huomenna töihin päivällä, mutta Antti lupautui hoitamaan Ionaa koko päivän ajan niin Iona saa rauhoittua kotona. Yritän vähentää ohjelmaa ja saada Ionalle päivään mahdollisimman paljon lepohetkiä, että ei vaan iske tuo oksentelu takaisin. En tiedä, mistä se on tullut, onko stressistä vai jostain pöpöstä. Iona on pari kertaa syönyt hieman omaa kakkaansa, kun olen mennyt puhdistussuihketta hakemaan parin metrin päästä, en tiedä onko siitäkin voinut tulla jotain. Nyt onneksi Iona on tehnyt kakat melkein 100 % ulos! Pissauskin ulkona on sujunut tosi hyvin. Onneksi pystyn olemaan niin paljon Ionan kanssa, niin pääsee viemään tyttöä usein ulos ja sitä kautta oppii tietenkin sisäsiisteyden nopeammin. Ulkona ollaan pääsääntöisesti nyt vaan leikitty pallolla ja köydellä, ja Iona tykkää myös varovaisesti nuuhkia vähän lehtikasoja ja etenkin pureskella pensaiden oksia! Hihnakävelyä opetellaan pikkuhiljaa, mutta yritän pitää sen hauskana ja kivana leikkinä myös kun pienen pätkän väliin taas leikkii, sitten etenee metrin ja taas leikkii... Ei mitään matkallisesti pitkiä reissuja tehdä :)

Iona leikkimässä ulkona seuraavassa videossa:

Iona leikkimässä sisällä:

Bisous!
Mimi

Hihnakävelyn alkeita ja kaupungilla seikkailua

Salut!

Iona ei kauheasti tykkää hihnasta ja pannasta, tyttö vain istuu paikallaan eikä suostu liikkumaan kuin pitkän houkuttelun jälkeen. Kuitenkin kun tytön saa liikkeelle niin sitten kävely alkaa sujua hyvin ja olen palkinnut tiheästi tästä. Ilman hihnaa tyttö kävelee kuin unelma, olen opettanut seuraamaan ja Iona osaa sen tosi hyvin. Kävelee ihan mun vieressä tai muutaman askeleen musta jäljessä eikä poistu metriä kauemmaksi ilman lupaa.

Mun veli kuvasi pienen pätkän meidän hihnakävelyä tältä viikolta, mielestäni meni kyllä tosi hienosti siihen nähden, että ei oltu montaa päivää ehditty harjoittelemaan edes. Ohittamista reenataan edelleen, mutta sekin alkaa sujua tehokkaan seuraa-käskyn avulla. Seuraa-käskyä ollaan harjoiteltu myös jo häiriöidenkin aikana; Antti on yrittänyt lelulla häiritä. Iona on suoritunut kaikista harjoituksista erinomaisesti ja ei lähde lelun perään, vaikka Antti yrittäisi käskeä ja houkutella. On tosi hyvä, että tyttöö katsoo aina mua ensin ja odottaa mahdollista lupaa, jos en reagoi mitenkään niin istuu vaan siinä mun edessä ja katsoo mua :) Hassua, että riittää vain kuin sanon Ionan nimen ilman mitään käskyä, niin tyttö kääntyy salamana mua kohti ja odottaa et mitä pitää tehdä, vaikka olisi sillä hetkellä vaikka mitä mielenkiintoista. En oo kyllä noin tottelevaista pentua ikinä nähnyt! Ihanaa, kun Iona on niin luottavainen ja tottelevainen :)

Toinen video on meidän myöhäiseltä iltakävelyltä (yöaikaan) Kruununhaasta (vaikka onkin hiekkalaatikko niin ei ole lasten leikkipuistosta).

Iona on nukkunut hyvin ja viime yönä oikein superhyvin. Viime yönä nukuttiin nimittäin 7 tuntia putkeen! Muinakin öinä Iona on nukkunut melkein koko yön, mutta heräillyt välillä juomaan ja pissalle/kakalle, ollut kuitenkin ihan hiljaa :) Oikein superpentu kyllä, kun niin hienosti on kaikki mennyt!


Tänään oltiin Ionan kanssa kaupungilla vähäsen. Iona matkusti kolmatta kertaa sporassa, ja jälleen kerran nukkui matkan! Tyttö nukkuu missä vaan, jos on väsynyt. Erityisesti Iona nukkuu laukussa matkustaessaan, aina kun sinne laitan niin tyttö käyttää sen ajan lepoon. Mentiin Stockmannille, mutta ennen sitä ajattelin, että koitetaan jos Ionalla tulisi pissa. Käveltiin Aleksilla lauantain ihmisvilinän keskellä... Iona tuli hienosti hihnassa ja mentiin ihan sitä reunaa, kauppojen vierustaa, siinä oli rauhallisempaa. Iona pärjäsi niin upeasti, mutta oli kyllä kuin joku megaluokan julkkis. Koko ajan ihmiset pysähty vaa ja pyys, että saako ottaa kuvia ja saako silittää, varmaa 60 ihmistä yhteensä siinä pienen matkan aikana! Tosi monet oli just lapsiperheitä, jotka oikee parkkeeras vaununsa ja ihaili Ionaa sitte... Iona oli kyllä tosi reipas, se nautti silityksistä eikä pelännyt yhtään ihme kyllä! Kun sitten mentiin Stokkalle sisään niin laitoin Ionan laukkuun ja sinnehän tyttö nukahtikin heti. Iona tunki päänsä laukun sisään piiloon ja niimpä saatiin olla rauhassa! Iona nukkui tosi sikeästi, joten mentiin tekemään pikaisesti ruokaostoksetkin. Kukaan ei varmaan huomannut laukussa nukkuvaa Ionaa (onneksi)...Tyttö heräsi sitten sopivasti juuri, kun astuttiin ulko-ovista ulos, miten täydellinen ajoitus :) Ionan nukkuessa laukussa ollaan käyty myös apteekissa, Alkossa ja ärrällä, ei niinkun mihinkään ääneen herää kun nukkuu niin sikeästi :)

Pitääkin muistaa maanantaina varata Ionalle aika rokotukseen ja hommata matolääkkeet. Aika Ionan kanssa menee hurjan nopeesti, huomenna tulee viikko täyteen siitä, kun haettiin Iona <3 Tuntuu, kuin Iona ois ollut aina tässä, vaikea kuvitella elämää enää ilman Ionaa...

Bisous,
Mimi

Koulutusoppeja ja Ionan uusia tapoja

Coucou!

Ionan kanssa on mennyt tosi hyvin ja itsekin oon saanut hyvää varmuutta kouluttajana, Iona oppii niin nopeasti! Tyttö osaa nyt jo istua (mutta ei häiriöiden kanssa ole vielä reenattu) ja luoksetuloa ollaan harjoiteltu paljon eri tilanteissa, sisällä ja ulkona. Olin juuri äsken Heiluvan Hännän Koulutuksen perusteet-luennolla. Se oli kyllä todella hyödyllinen ja mielenkiintoinen, siellä näytettiin paljon videoita muidenkin eläimien koulutuksesta, kuten kanojen, kissojen ja jopa kultakalojen tempuista! Sieltä sai todella paljon konkreettisia vinkkejä koulutukseen ja tuli myös uuttakin asiaa, vaikka oonkin koirakirjoja paljon lukenut.

Tässä muutamia loistavia videoita, mitä kaikkea eri eläimiä voi kouluttaa tekemään! On kyllä inspiroivaa katseltavaa :)

Antti oli mun koiraluennon ajan Ionan kanssa ja heillä ollut tosi mukavaa... Eilen Iona oli Saaralla hoidossa Saaran kotona mun ratsastuksen ajan, ja heilläkin meni kaikki ihan putkeen! Iona on hienosti nyt pissannut ja kakannut ulos melkein pääsääntöisesti, kunhan sitä vain jaksaa viedä tosi usein. Pissaa tulee usein niin ihan joka reissulle ei olla keretty ulos asti, varsinkin se aamun eka pissa on tosi vaikee ehtii viemään ulos kun pitäis pomppaa suoraan sängystä ylös ja samantien ulos (mikä on vaikeaa tehdä näin marraskuussa).

Iona täytti 8 viikkoa eilen! Tyttö on huomattavasti vilkastunut tässä viikon aikana, mutta on silti rauhallinen perusluonteeltaan. Energiaa kuitenkin tuntuu olevan enemmän. Tyttö on kuitenkin oppinut nyt haukkumaan ja murisemaan ja aionkin keskittää kaiken energian ulkona onnistuneiden ohituksien reenaamiseen, kun nyt tyttö haukkuu ja murisee joka toista ohikulkijaa ja kaikkia toisia koiria. Blokkaan ensimmäisenä kohteen Ionan näköpiiristä ja yritän keksiä jotain muuta tekemistä Ionalle, että saisi huomion pois haukuttavasta kohteesta. Tämä toimii vaan jos, ehdin huomaan tällaisen mahdollisen haukkukohteen ennen Ionaa. Jos myöhästyn niin sitten on liian myöhäistä.

Tässä pikkuvideopätkä, joka on Santun kuvaama ja Mari toimii leikittäjänä. He olivat hoitamassa Ionaa mun luona torstai-illan, ja Iona oli kuulemma saanut äkillisen energiapuuskan ja tässä siitä ote :)

Lisää videoita tulossa pian, jo tänään! :) Nyt lähdemme kaupungille kiertelemään, tänään on Ravintola-päivä. Iona tulee tietenkin mukaan <3

Bisous et bon week-end!
Mimi

Iona ja Rexi

Salut!

Pian on luvassa toivottavasti mahtavia videopätkiä lisää blogiin, mun pikkuveli nimittäin tuo mulle tänään videokameran! :) Nää pari pätkää, mitkä laitoin tänne, on otettu ihan vaan peruskameralla. Harmittanut, kun mun kameralla ei saa otettuu kuvaa liikkeestä, mistä johtuen pennun kuvaaminen on haastavaa. Videoimisessa ei ole sitä ongelmaa :)

Ionalla oli tänäänkin superhauskaa Rexin kanssa <3 Leikkivät niin söpösti...

Santtu ja Mari tulivat juuri Ionan hoitajaksi illaksi, kun meen Antin kanssa ulos syömään (Antilla on synttärit) :) Iona ollut tänään kaks kertaa yksin, eka kerta reilu puoli tuntia ja toinen kaupassa käynnin ajan, molemmilla kerroilla ei ollut yhtää pahoillaan mun poissaolosta vaa ihan rauhallisesti oli kai nukkunut sen ajan, se oli molemmil kerroil mennyt kylppäriin mun pörrötossujen luokse :) Ja kun avasin oven, nii ei tullut ees moikkaa ku nukku kai nii syvää unta, mä huusin sitä ku hätäännyin et missä se on mut sieltä kylppäristä se tuli vaa ilosena :)

Bisous et bonne soirée!
Mimi

Leikkimistä ja koirakavereita

Coucou!

Ionan kanssa haastavimmalta on tähän mennessä on tuntunut, että miten tehdä koulutuksesta hauskaa ja mihin kaikkeen leikkiä voi ujuttaa ja millä tavalla. Sain tänään arvokkaan neuvon koirakerholaiselta Irinalta, hän nimittäin seurasi vähän minua ja Ionaa kun reenattiin luoksetuloa rauhallisella parkkipaikalla. Hän neuvoi tekemään koulutuksen täysin leikkinä ja yrittämään saamaan kaiken oppimisen tapahtuvaan superhauskasti, leikin lomassa, niin että molemmilla on huippukivaa. Olin jotenkin niin keskittynyt opettamaan luoksetuloa, että se varmaan kyllä meni ihan vakavaksi koulutukseksi. Onkin tärkeää ottaa ulos mukaan joku/joitain leluja, ja niiden kautta saada oppiminen hauskaksi leikiksi. Iona on oppinut tässä kolmen päivän aikana niin hurjasti, että hyvä muistaa tosiaan ottaa ihan rennostikin ja kun ei ole mitään kiirettä oppia kaikkea heti. Iona osaa luoksetulon kyllä todella hyvin jo nyt, nimittäin ulkona harjoitellessa tuli häiriöökin mukaan kuvioon. Iona lähti juokseen innoissaan ystäväni Jassun Belle-koiran luokse, mutta juoksi saman tien mun luo kuultuaan tänne-käskyn. Näin tapahtui vielä monta kertaa ja joka kerta tyttö totteli ja juoksi salamansa sitten mun luo! Olen pitänyt Ionaa tänään muutaman kerran vapaana turvallisissa, rauhallisissa paikoissa. Iona ei hirveän kauaksi uskalla musta mennä ja tosiaan tottelee hyvin luoksetuloa käskyä, niin kivempi päästää välillä vapaanakin menemään. Haluan opettaa heti pienestä asti kulkemaan myös vapaana ja niin, ettei koskaan lähde kauaksi. Onneksi kolmen viikon kuluttua päästään mökille ja siellä pääsee ihan kunnolla menemään vapaana sitten! :) Täällä kaupungissa joutuu kuitenkin varomaan koko ajan muita koiria ja muita vaaroja, nappaan samantien Ionan syliin kun tulee muita koiria lähettyville. Rokotussuoja on voimassa vasta tammikuun puolessa välissä, siihen asti pitää varoa, ja hyvä nyt muutenkin olla varovainen muitten koirien suhteen.

Leikkimisen tärkeydestä muistutti hyvin myös, kun sain vierestä ilokseni seurata miten hyvin Iona tuli ensiksi aamulla toimeen Rexin kanssa ja miten hauskaa Ionalla oli heidän leikkiessä. Menin yhdessä Ionan kanssa töihin ja tämän oppilaan kotona asustelee sileäkarvainen flät-noutaja Rexi, Ionaan verrattuna jättiläiskoira ja kaikintavoin vastakohta: iso musta luppakorvauros. Tunnen Rexin tosi hyvin, kun oon toiminut sen dogsitterinä siitä lähtien, kun se oli pentu. Tiesin siis, että Rexiin voi luottaa ja tiesin myös, että Rexillä kaikki rokotukset ym. terveysasiat kunnossa. Rexillä oli viime viikolla ollut kennelyskää, mutta se oli onneksi parantunut jo viime viikon aikana ja eläinlääkäri tsekannut, että kaikki oli ok, joten uskallettiin sitten Ionan kanssa mennä. Muuten olisin joutunut jättämään yksin töiden ajaksi. Mun oppilaani Eira sitten piteli Rexiä valjailla kiinni, kun Ionan kanssa tultiin. Rexi innostuu aina aluksi hulluna ja vaikutti siksi tosi pelottavalta Ionalle. Laitettiin ensin Rexi lasiovien taakse ja siittä Iona sai sitten katsella ensin Rexiä ennen kuin siirryttiin samaan huoneeseen. Kyseessähän oli Ionan ensimmäinen koirakontakti, jos ei lasketa emoa ja veljiä! Kun mentiin samaan huoneeseen Rexin kanssa, niin Eira pisti Rexin makaamaan maahan ja piti sitä paikoillaan. Iona sai sitten mun kanssa tulla rauhassa haistelemaan Rexiä. Kun sitten päästettiin Rexiäkin siitä maasta käsin vähän tutustumaan Ionaan, niin Iona alkoi murista ja haukkuikin ja näytteli hampaitaan ja oli ihan sen näköinen, että puree Rexiä kohta kuonoon... Ajattelin, että apua eihän tästä tule yhtään mitään. Sitten yhtäkkiä Iona kutsuikin Rexiä leikkimään kanssaan ja yhtäkkiä ne olivatkin kuin parhaat kaverukset. Rexikin oli selvinnyt alkuinnostuksestaan ja oli rauhallinen, Ionaa ei sitten enää pelottanut. Näytti tosi hassulta, kun ne leikkivät yhdessä, Rexihän oli noin seitsemän kertaa Ionan kokoinen, ainakin. Valvottiin Eiran kanssa niitten leikkiä, mutta Rexi osasi hienosti ottaa kokonsa huomioon ja Iona alkoi jopa pomottaan Rexiä, Rexi painoi häntänsä alas ja alistui. Vähän aikaa leikittyään molemmat väsyivät ja menivät huilaamaan, niin sujui sitten työntekokin! Ihan loistavaa kyllä, että Ionasta ja Rexistä tuli niin hyvät kaverit, nyt pystyn sit ottamaan Ionan aina sinne töihin mukaan :) Mun työnkuvaan kuuluu myös Rexin ulkoilutus yhdessä Eiran kanssa, jännitti vähän etukäteen, että miten se sujuu nyt kun Ionakin on mukana. Mainiostihan se meni, Iona matkusti osan matkasta kantolaukussaan ja yhden pätkän käveli Rexin kanssa. Rexi näytti hienosti mallia, miten kävellään hienosti hihnassa eteenpäin ja Iona oli aivan innoissaan, se todellakin seuras Rexin esimerkkiä ja tykkäs kamalasti yhteisulkoilusta.

Iona ja Rexi

Eira totutti Ionaa myös meriveteen! Hän houkutteli Ionaa rannalla tulemaan veden äärelle namien avulla ja lopulta Iona uskaltautuikin hienosti kastelemaan vähän tassuja veteen. Rohkea tyttö! :) Iona nautti suuresti, kun sai juosta rannalla vapaasti Rexin kanssa. Koko ajan tarkkailin, ettei ole muita koiria missään lähistöllä. Onneksi aamupäivät on hyvin hiljaista aikaa ja ihan rauhassa saatiin ulkoilla ilman pelkoa muista koirista.

Yksinoloharjoitusta jatkettiin tänään, niin että jätin Ionalle aktivointilelun muutamilla nameilla täytettynä. Aktivointilelu oli ihan uusi ja Iona kiinnostui siittä kovasti, poistun sitten huomaamatta. Kun palasin n.10 päästä niin Iona oli edelleen lelun kimpussa ja katsoi ihmeessään, kun tulin ovesta sisään. ja jatkoi vaan lelun kanssa touhuamista. Se ei ollut edes huomannut mun poistumista ja poissaoloa, ihan mahtavaa!

Iona tapasi illalla myös Jassun bichon frisén Bellen ja heillä löytyikin heti yhteinen sävel ilman sen kummempaa tutustuttamista. Alkoivat vaan heti leikkiä iloisesti yhdessä! Oon niin iloinen, kun Ionalla on nyt kaksi loistavaa koirakaveria. Rexi on Ionan isoveli :) Ionalle oli varmaan outoa nähdä, että Rexi on mulle niin tärkeä koira, ihan kun se olis ollut aluksi vähän mustasukkainen musta...

Kaikenkaikkiaan hieno päivä taas takana! Iona ei jostain syystä halunnut syödä iltaruokaansa juuri ollenkaan. Leikin avulla sain onneksi Ionan syömään annoksensa, nimittäin piilotettelin nappuloita eri paikkoihin ja osan nappuloista Iona "metsästi" mun kädestä. Pääasia, että tyttö söi. Toivottavasti aamulla on parempi ruokahalu.

Viime yö meni muuten loistavasta, ajatella että vasta 3.yö, mutta nukuttiin yhtäjaksoisesti seitsemään asti! Vaikeaa päästä ylös vielä seiskalta, kun ulkona niin pimeää... Houkuttelin tyttöä takas nukkumaan ja Iona nukahtikin viimein uudestaan, mutta melkein heti soi sitten herätyskello :D Mut ihanaa, kun saanut nukkua noin hyvin... Anttikin tuli katsomaan Ionaa taas tänään, on aivan ihastunut tyttöön! Kiva, kun Iona tykkää kamalasti Antista ja on ottanut senkin niin hyvin vastaan. Antti nimittäin hoitaa Ionaa lauantaina, kun mä olen Koiran koulutuksen perusteet-luennolla ja myöhemmin illalla kavereita tapaamassa. Kivempi Ionallekin, kun on etukäteen tuttu hoitaja :) Ja jännää nähdä, miten viikonloppu tulee sujumaan kun me mennään tosiaan yöksi Antille! Mitenköhän tyttö viihtyy siellä ja kuinka saa nukuttua, se jää nähtäväksi. Ionaa odottaa siellä ainakin muutama lelu jo ja tuttu pentupeitto otetaan ainaskin mukaan. Onneksi Iona on nyt ehtinyt ottaa mun asunnon täysin kodikseen ennen kuin vieraillaan missään muualla, niin Iona sitten tajuaa, että ollaan vierailulla vaan. On hyvä, että tyttö on tottunut mun lähellä oleviin ulkoilumaastoihin ja kaikkeen täällä. Ulko-oven vieressä kun menee supervilkas Mechelininkatu, niin hyvä, että Iona on siihen alusta pitäen tottunut. Toista on sitten Antilla Krunassa: hiljaisia ja rauhallisia katuja, joilla ei ole juurikaan liikennettä. Rauhallinen Tervasaari... Mä asun Etu-Töölössä niin tää on kyllä melko ydinkeskustaa ja sen mukainen on liikenne ja meteli. Onneksi on kuitenkin Väiskin puisto ja Hietsun maastot aivan vieressä! :)

Bisous et bonne nuit!
Mimi

Ionan tuoma positiivinen energia :)

Salut!

Varmaan uskotte ilman kuviakin, että Iona on hurmannut mun KAIKKI läheiset :) Mutta kaikista kuvista, joissa ihmiset on Ionan kanssa niin niistä huokuu mun mielestä sellaine positiivinen energia! Iona levittää sitä energiaa ympärilleen kaikkialle, se on ihan käsittämätöntä miten paljon positiivisuutta Iona pystyy muille aikaansaamaan pelkällä olemuksellaan.

mun veli Santtu ja Mari Ionan kanssa

Manu Ionan kanssa

Heidi ja Iona

Eilinen illallinen sujui siis oikein hyvin, Iona nukkui pöydän alla kun syötiin. Ionalla on erinomainen kyky nukkua käytännössä missä vaan, vaikka olis kuinka muuta meteliä. Äskenkin se nukahti mun syliin rappukäytävässä, kun jäin naapurin kanssa juttelemaan toviksi. Tämäkin naapurikeskustelu sai alkunsa Ionasta, Iona todellakin levittää niitä ilohiukkasia kaikille :) Bussissakin ensimmäistä kertaa elämässäni juttelin tuntemattomille vierustovereille, kun eräs äiti ja hänen tyttönsä halusivat kysellä kaikkea Ionasta. He ihastelivat ensiksi Ionaa ruotsiksi ja mä sitten juttelin tottakai heille ruotsiksi, olipa hyvää kielitreeniä bussimatkan ajan :) Iona ei ollut moksiskaan uudesta matkustustavasta.... Tyttö viihtyy niin hyvin kantolaukussaan, että ei ole moksiskaan mistään ympäristöstä, kun on turvallisessa laukussaan tai sylissä :) Mutta ilman Ionaa ei kyllä kukaan tulisi tollatavalla juttelemaan ja muutenkin osa vastaantulijoista vaan hymyilee mulle, jos ei ois Ionaa niin ne kävelisi vaa ohi katse tiukasta maassa.

Iona muuten nukkuu tässä mun sylissä, kun kirjoittelen tätä :) Hyvä, että tyttö saa lepoa, sillä illalla tarvitaan vielä energiaa! Palataan pian.

Toivottavasti Ionan tuoma positiivinen energia tarttuu yhtä hyvin myös kuvien välityksellä virtuaalisesti! ;)

Bisous,
Mimi

Ionan päivän aikana oppimat asiat

Coucou!

Ihan uskomatonta, mutta Iona on oppinut tänään vaikka mitä, vain yhdessä päivässä! Huimin asia oli, kun Iona nyt illalla ihan itse pyysi päästä ulos. Iona juoksi ovelle ja selkeästi viestitti, että nyt on kiire. Tajusin, että sillähän on kakkahätä (on niin hienosti oppinut jo ulos kakkaan) ja niin sillä olikin, se kakkas samantien kun päästiin tuonne alas talon eteen :) Oon niin ylpeä tytöstäni. Pissa tulee vielä vähän minne sattuu, sitä harjoitellaan nyt sitten ahkerasti lisää...

Tänään Iona tottui myös hiustenkuivaajaan! Kasvattaja neuvoi mua totuttamaan Ionan kuivaamiseen, vaikka turkkia ei tarviikaan montaa kertaa vuodessa pestä. No hyvä tilaisuus tuli ihan vahingossa tänään, kun hammastahnaa tippui kylppärin lattialle ja Iona istui suoraan siihen päälle. Pesin sitten sen turkista pois ja kuivasin pyllyn hiustenkuivaajalla. Kyllä aluks pelotti :) Iona tottui myös tulostimeen, kun tulostelin tässä huomisia työjuttuja valmiiksi. Sekin oli Ionasta jännää... Ionan kanssa huomenna mennään ysiksi töihin, mulla on parin tunnin opetuskeikka ja Iona saanut luvan tulla mukaan (joka kerta onneks joka viikko, jee!) :) Torstainakin on toisia opetushommia ja niihinkin Iona saa tulla mukaan :)

Iona oppi olemaan myös pikkaisen aikaa yksin. Aiemmin Iona oli jo tottunut, että olen eri huoneessa kun olen vessassa tai kylppärissä. Nyt poistuin kotoa ekaa kertaa. Ensiksi tein pari kertaa niin, että puin päälle ja menin vain oven taakse ja kuuntelin. Sitten tulin takaisin muina miehinä ja palkitsin hetken päästä Ionan. Seuraavaksi menin viemään roskat hidastetusti. Ei kuulunut mitään ääniä kun lähdin, mutta kun palasin takaisin niin kuulin pientä uikutusta. Odotin, että hiljeni täysin ja palasin sisään, en huomioinut aluksi ollenkaan Ionaa kun tärkeää, ettei tee poistumisesta tai tulemisestaan mitään suurta numeroa, että se on ihan normaali juttu. Iona kuitenkin hyppi innoissaan ja oli sen oloinen, kuin olisin ollut useita tuntia ellen päiviä poissa! Niin iloinen ja riemukas vastaanotto oli.... Aika ihana tulla kotiin, kun toinen ottaa tolla tavalla vastaan. Oon aina tottunut tulemaan tyhjään kotiin niin osaa kyllä suuresti arvostaa tuollaista vastaanottoa <3

Tänään mun luona oli myös vieraita käymässä eikä tyttö säikähtänyt yhtään summeria tai ovikelloa. Ensiksi Saara, Heidi ja Manu tulivat. Iona oli tosi väsynyt päivästä ja nukkuikin vaan Manun jaloissa samantien yli tunnin. Iona virkistyi sitten, kun Santtu ja Marikin tulivat kylään. Ionalla oli tosi hauskaa kaikkien kanssa ja sai loistavaa leikkiseuraa :) Laitan kuvia pian :)

Koiran koulutuksesta oon kuullut sanottavan muuten, että koira ottaa kolme askelta eteenpäin ja kaksi taaksepäin oppiessaan uutta. Tuli vähän sellainen fiilis, kun mun muru justiinsa kakkasi tuohon viereeni lattialle :D Nyt on nukkumaanmeno aika ja huomenna harjoitellaan vanhaa ja opitaan taas paljon uutta! On tosi motivoivaa ja palkitsevaa itsellekin seurata aitiopaikalta Ionan oppimista ja kehitystä! Ja aina löytää itsessäkin parantamisen varaa kouluttajana, päivä kerrallaan kohti parempia tuloksia :)

Bisous et bonne nuit,
Mimi

Laatuaikaa Ionan kanssa

Salut!

Tähän mennessä ollut jo ihan mahtava päivä! Ionan arkuus vähenee ja tyttö rohkaistunut tosi paljon, nyt jo itse tutkiskeli ulkona lähiympäristöä. Meidän talon edessä on miniomenapuita ja Iona innostui hirveesti niistä pikkuomenista maassa. Pissa ja kakkakin tullut ulkona eli sisäsiisteyskasvatus päässyt vauhtiin! Pikkuinen pelästyi omaa peilikuvaansa ulkona (lasiovista heijastui). Aina kun menee joku ohikulkija tai kuuluu outo ääni, niin Iona istuu vaan ja katselee pitkään. Tyttö tykkää tarkkailla tilanteita rauhassa ensiksi.

Menimme postista hakemaan Chrisin Jenkeistä lähettämät kantolaukut ym. tavarat Ionalle. Mun lähiposti sattuu valitettavasti olemaan Suomen pääposti, jossa on aina hirveät jonot ja paljon porukkaa. Iona matkusti osan matkasta sinne mun sylissä ja oli tosi rauhallisena. Siinä kun odoteltiin omaa vuoroa niin tyttö istui nätisti mun sylissä eikä pelännyt yhtään. Postin ovissa oli muuten tarra, että koirat kielletty... No eipä tainnut ketään haitata, kun asiakkaat vaa ihasteli Ionaa ja sitten kun meidän vuoro tuli, niin se postivirkailijamies oli aivan haltioissaan Ionasta! Avasin ne paketit siellä postissa ja otin samantien laukut olalle. Iona pääsi heti testaamaan toista laukkua ja kovin tuntui viihtyvän siellä turvassa. Puolimatkassa otin Ionan pois laukusta ja tyttö käveli ihan innoissaan itse. Mihin yhtäkkiä oli kadonnut se arkuus, ihan eri Iona oli. Iona ei pelännyt enää yhtään kävellä itse alaovesta sisään rappuun, vaikka eilen ei meinannut millään uskaltaa. Hissistäkin Iona tuntuu nyt yhtäkkiä pitävän. Tässä talossa on sellainen vanhanaikainen hissi, josta näkee koko ajan ulos kun kerrokset vaihtuu. Hississä on myös penkki! Sisäsiisteyskasvatuskin on alkanut hyvin, vaikka eka jännitin vähän, että miten oikein toimii ulos nopeasti 5.kerroksesta ja kun ihan vieressä ulkona ei oo mitään vihreää plänttiä. Meidän talon sisäpihakin on pelkkää ankeaa parkkipaikkaa. Iona tottuukin heti alusta pissaamaan ja kakkaamaan asfaltille.

Nyt on kyllä ollut ihanaa, kun on saanut pitää nää pari päivää ihan vapaata Ionan kanssa. Tuntunut ihan lomalta ja ollut todella rentouttavaa, kun ei ole ollut mitään aikatauluja. Mä oon tottunut aika kiireiseen elämänrytmiin ja Ionan tultua tämä rytmi muuttuu aika erilaiseksi. Haluaisin viettää vaan kaiken ajan Ionan kanssa, mutta tottakai sitä pitää muutakin tehdä :) Torstai- ja perjantai-illan joudun viettämään erossa Ionasta, mutta Ionalle on tiedossa jo hoitokaverit. Tänään aion mennä käymään kaupassa, joten Iona joutuu oleen ensimmäistä kertaa yksin.

Tuo vaaleanpunainen peti saapui muuten eilen suoraan kotiovelle Zooplussalta :)

Nyt lähdemme taas vähän ulkoilemaan.

Bisous,
Mimi

Takana hyvin nukuttu yö!

Coucou!

Viime yö meni niin hyvin, oon aivan ihmeissäni! Iona meni oma-aloitteisesti petiinsä, kun valmistauduttiin nukkumaan. Ja nukahti sinne melkein samantien, ilman että mun tarvitsi edes silitellä sitä. Taisi olla melkoisen väsynyt päivän jäljiltä, niin paljon uutta ja jännää kokenut. Mäkin nukahdin sitten melko pian ja sainkin nukuttua tosi hyvin koko yön :) Muutaman kerran heräsin aamuyöllä siihen, että Iona oli lähtenyt vähän kierteleen ja juomaan vettä. Iona oli hienosti kakannut ja pissannut yön aikana paperille.Kuuden aikaan nousin ne siivoamaan pois kun Iona heräsi silloin. Houkuttelin sitten takaisin petiin ja nukuttiin puol kasiin asti. Minä, joka en oo yhtään aamuvirkku ihminen, heräsin pirteänä ja on ihan superiolo tänään, niin hyvää uni teki! Ionastakin huomaa, että on virkeämpi tänään kun eilen :)

Eilen illalla Iona tapasi Antin ja tietenkin hurmasi senkin, kuten kaikki. Iona on kyl tosi sosiaalinen ja ottaa hyvin vastaan kaikki ihmiset! Kun ollaan ulkoiltu tässä lähialueella niin tosi monet pysähtyy juttelemaan ja Iona mennyt tervehtimään ja hakemaan silityksiä :D Aika hassuu kun niin monet miehetkin pysähtyy tuijottaan Ionaa ihan haltioituneena! Kävelykin alkaa sujua tosi hyvin, en käsitä miten Iona osaa tulla niin hienosti hihnassa mun vierellä jo tässä vaiheessa! Välillä tosin kävelee mun takana, mutta pääasia on nyt, että tyttö uskaltaa kävellä itse. Sitä vierellä kävelyä kun ehtii reenaamaan monta kertaa myöhemmin :)

Kaupungin äänet pelottaa vielä ja ohikulkijoita säikkyy. Kävely sujuu tosi hyvin, mutta kun vierestä menee lenkkeilijä tai pyöräilijä, niin Iona jähmettyy hetkeksi. Käsittämätöntä, miten nopeasti tyttö oppii ja yhä vähemmän säikkyy mitään. Iona kuitenkin tulee ihan maalta eikä ole tottunut kaupungin ääniin niin siihen nähden on kyllä hurjan nopeasti tottunut. Käytiin myös eilen Makuunissa ja Iona oli tosi kiltisti koko sen ajan mun sylissä! Kohta tulee melkoinen koitos, kun käydään postissa. Ionan kantolaukut on nimittäin saapuneet Jenkeistä! Tänään harjoitellaan ensimmäisen kerran myös yksinoloa iltapäivällä.

Ollaan myös ensimmäistä kertaa leikitty kunnolla yhdessä!  Tuntui, että löytyi ihan yhteinen sävel vetoleikkiin ja oli tosi hauskaa :) Ihanaa, kun Iona tykkään niin paljon kaikista leluistaan!

Iona tuntuu tykkäävän musta tosi paljon ja ei ole kyllä mikään olento maailmassa ollut koskaan mulle niin rakas kuin Iona on.

Bisous,
Mimi

Ensimmäinen yö ja ulkoilu

Salut!


Ionan ensimmäinen yö kotona on nyt takana ja se sujui aikalailla juuri niin kuin koiraoppaissa kuvailtiinkin. Ionan nukkumapaikka on lattialla sänkyni vieressä ja Iona tuntui aluksi viihtyvän hyvin omassa pedissään kun valmistauduttiin nukkumaan. Vähän kuin olisi vauvaa nukuttanut, silittelin ja paijailin ennen kuin kömmin itse sänkyyn. Roikutin kättäni sängystä ja silittelin Ionaa. No eihän tyttö malttanut kauaa pysyä siinä pedissä vaan vähän ajan päästä lähti kiertelemään kämppää... Ionasta ei ollut kuulunut muuten koko päivänä äänähdystäkään ja yllätyinkin, kun yöllä sitten Iona vähän inisi ja uikutti, se kuulosti tosi surulliselta. Ihan kuin Iona olisi etsinyt äitiä ja veljiään, kun se kierteli ympäriinsä ja inisi. Leikin nukkuvaa aina, kun Iona oli muualla kuin pedissään ja heti kun tuli takas petiin niin silittelin sitten. Kyllä puutu käsi aikalailla yön aikana, kun sen verran monta kertaa jouduin sitä roikottaan Ionan petiin. Onneksi kuitenkin kaksi kertaa yön aikana päästiin nukahtaan kunnolla ja ei ollu sitten niin kuollut olo herätä. Iona heräsi jo kuudelta ja mäkin nousin silloin siivoamaan jälkiä, oli tullut monta kakkaa ja pari pissalätäkköä. Yritin houkutella Ionaa takas vielä nukkumaan ja sainkin sen viihtymään ajoittain pedissä niin, että noustiin ylös kahdeksan aikaan. Oli kyllä niin ihana herätä, kun Iona oli niin iloisena ja suloisena aamulla ja alkoi kyllä päivä kivasti!

Ionan ensimmäinen yö. Petinä Clipper ilman kantta ja pentupeitto

 Aamupalan jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen ulkoilu! Oltiin sen verran myöhään eilen perillä Helsingissä ja oli Ionalle sen verran stressaava päivä, etten viitsinyt viedä vielä lenkille. Olikin paljon uutta tänäänkin Ionalle, kun kaulapanta ja hihnakin ihan uusi juttu, puhumattakaan kaikesta, mitä tuolla ulkona oli.

Kasvattaja luonnehti Ionaa eilen hitaasti lämpiviäksi pennuksi, ja se pitää kyllä hyvin paikkansa. Tyttö oli ihan peloissaan ulkona eikä uskaltanut liikkua ensiksi senttiäkään. Me asutaan tosi vilkkaasti liikennöidyn kadun vieressä, mutta Mechelininkadun ylitettyä alkaa upeat Hietsun maastot ja on Väiskin puistot ja kaikki siinä. Mä vein Ionan sylissä Väiskin puistoon, jossa ei ollut muita ihmisiä tai koiria eikä autotietä lähellä. Se onkin hyvä paikka aloittaa ulkoilu, kun se on ihan lähellä mutta niin rauhallinen ja kiva paikka. Siellä Iona uskaltautui nurmikolla varovasti vähän tutkailemaan ympäristöään ja liikkumaan, palkitsin ja kehuin kovasti koko ajan kun uskaltui enemmän liikkumaan. Kehuista ja pikku makupaloilla palkitsemisesta oli hyötyä ja vähitellen Iona rohkaistui kulkemaan entistä rentoutuneemmin eikä tärissyt enää. Iona pelästyi kuitenkin heti kamalasti, jos meni ohi joku kävelijä ja jähmettyi paikoilleen ja alkoi täristä. Ulkoilulla tuli vastaan myös katulakaisijakone, joka piti kovaa ääntä, mutta Iona tottui siihenkin äkkiä eikä välittänyt siitä enää.  Nostin Ionan syliin, kun tuli toisia koiria vastaan ja Iona saikin siis pelkästään onnistumisen kokemuksia itse kävellessään.

Lehdet ja kasvit oli todella kiinnostavia, kaikki niin uutta ja jännää. Asfalttiin Iona ei ole tainnut ennen tottua, kun siinä kävely jännitti aluksi tosi paljon. Siksi olikin hyvä aloittaa puistosta ja edetä pikkupolkuja pitkin ennen asfaltoidulla kadulla kävelyä.

Kun sitten lähdettiin puistosta kotia kohti jalkakäytävää pitkin rauhallisella kadulla, niin Iona tuli niin nätisti hihnassa eikä pelännyt juuri yhtään! Yksi ohikulkijakin ihasteli Ionaa ja yllättyi, kun kerroin että ollaan ekalla lenkillä. Niin hienosti kuulemma Iona osasi hihnassa jo kävellä. Harjoiteltiin kävelyllä myös luoksetuloa pikkaisen. Kun Iona jäi ihmettelemään kauemmaksi niin kyykistyin ja kutsuin luokse, palkitsin pikkumakupalalla ja välillä minioravalla (Ionan lempilelu yhden päivän perusteella). Ajattelin jatkaa myöhemmin tänään luoksetulon harjoittelua sisällä ja ulkona puistossa, se on kuitenkin varmaan tärkein käsky niin siksi haluan siitä aloittaa. Iona tuntuu kyllä oppivan tosi nopeasti, kunhan vai saa aluksi tarpeeksi aikaa rauhassa tutustua tilanteeseen.

Nyt Iona nukkuu niin suloisesti mun vieressä tässä sohvalla, ulkoilun jälkeen onkin hyvä levätä kunnolla. Pikkuinen tykkää kaikista koloista, nytkin nukahti tyynyn ja sohvan väliin.

Yksinoloa aletaan harjoitella myös pian, haluan aloittaa varovasti eli ensiksi poistua kylppäriin ja vähitellen sitten ulko-oven taakse ja sitten pidentää aikoja pikkuhiljaa. Olisi hyvä, että ensi viikolla pääsen menemään luennoille ja Iona pärjäisi yksin. Kouluhommien teko sujuu onneksi hyvin pennusta huolimatta, niin paljon Iona nimittäin nukkuu. Turhaan stressasin esseiden palautuksista ym., Ionan päiväunet voi käyttää tehokkaana opiskeluaikana joko koulujuttuihin tai koiraoppaisiin :)

Mun kämpässä ei muuten vieläkään toimi kuuma vesi suihkussa, se on ollut jostain syystä poikki perjantaista lähtien eikä huoltoyhtiö oo vieläkään tehnyt asialle mitään. Tänään taas soitin ja lupasivat kyllä tulla korjaamaan asian ja samalla myös laittaan mun patterit kuntoon, mulla kun ei ole nekään jostain syystä toimi :D Onneksi vielä ei ole pakkasia ja asunnossa on lämmin...

jaahas, Iona heräsi ja on ehtinyt aloittaa mun nettilaskun tuhoamisen :D saankohan vielä selvää maksutiedoista heh :)

Oon kyllä niin innoissani Ionasta!! Ihanaa, kun ei ole enää yhtään epävarma olo tai jännitä mikään, on niin palkitsevaa huomata Ionan oppivan tosi nopeasti ja meidän kemiat synkkaa kyllä tosi hyvin. Vähän jännitin etukäteen, että millainenkohan pentu sieltä tulee ja kuinka tullaan toimeen, mutta ihan turha huoli oli... Ei olisi voinut paremmin käydä. Jaksan kyl edelleen äimistellä, että miten RAUHALLINEN pentu mulla on. Niin tyyni ja tasapainoinen!

Bisous,
Mimi

Iona kotiutunut pitkän matkan jäljiltä

Salut!

Nyt on oma rakas Iona muuttanut kotiin onnistuneesti. Matka oli PITKÄ! Saaran kanssa herättiin jo ennen kahdeksaa ja lähdettiin Härmän kylpylästä yhdeksäksi kasvattajan Kirsin luokse. Onneksi kylpylältä oli vain vartin matka :) Oli ihanaa nähdä Iona kolmen viikon tauon jälkeen ja tuntui kyllä, että Iona olisi mut tunnistanutkin. Kasvattajan luona meitä oli Kirsin lisäksi vastassa Kirsin poika Johannes, jolle Iona on tosi tärkeä. Olikin aika haikeat hyvästit sitten ja varmaan ikävä on kova... Iona oli jo valmiiksi aika väsynyt, koska sillä oli takana rankka yö. Molemmat Ionan veljet, Iiro ja Renzo, oli haettu lauantaina eli päivää aikaisemmin ja Iona jäänyt yksin viimeiseksi. Itku siinä oli tullut ja oli kuulemma perheen herättänyt jo kuudelta. Tänä yönä Iona saa nukkua mun sängyn vieressä, kuten joka yö tästä eteenpäinkin! :) Kirsin kanssa käytiin yli parin tunnin ajan läpi kaikki käytännön asiat: ruokinta, rokotukset, hoitaminen, sukutaulut ja muut pennun omistajan kannalta tärkeät asiat - ja tietenkin sopimuspaperit! Iona on sijoituskoira, joten käytiin tosi tarkkaan sopimuksen jokainen kohta läpi ennen allekirjoituksia. Sain myös mukaan ihanan pentupaketin, jonka esittelen myöhemmin. Pakettiin kuului mm. hyvin pitkäks aikaa ruuat ja tälle päivälle oli onneksi valmiiksi turvotettua penturuokaa, se tuli tarpeen kun matkattiin koko päivä. Vähän ennen puolta päivää sitten lähdettiin Saaran kanssa ajamaan kohti Tamperetta, Saara ajoi ja Iona matkusti mun sylissä. Olin kyllä etukäteen päättänyt, että Iona matkustaa pelkääjän paikan lattialla turvallisuussyistä, mutta eihän sellaista tärisevää söpöliiniä voinut siinä lattialla pitää kun se oli niin onnessaan mun sylissä. Saara ajoikin sit hyvin varovasti... Mutta todellakin paras vaihtoehto olisi matkustaa siinä lattialla tai sitten omassa boxissaan (joka sekin meillä oli takapenkillä!), koska jos törmäysvoima on yli 25km/h niin silloin pentu lentää eikä ihminen sitä pysty pitämään paikoillaan, vaikka kuinka haluaisi.

kummitäti Saara, minä ja Iona

Oli kyllä ihan korvaamaton apu, kun Saara oli mun mukana hakureissulla!!! Ihanaa, kun on tollaisia ystäviä, jotka on valmiita käyttään koko viikonloppunsa pentuhakureissuun ja vieläpä Saara oli ajoapuna. Yksin ei noin pitkälle matkalle voisikaan lähteä, joten Saaralle kyllä superiso kiitos kun tuli mukaan <3

Tampereella oli sitten välipysäkki, nimittäin pysähdyttiin syömään mun porukoille. Iona pääsi tutustumaan hieman meidän takapihaan ja leikkikin hetken innoissaan nurmikolla. Yritti syödä jotain lehteä :) Ionakin söi ja ihan hyvin maistui ruoka, se ei tosin meinannut ensin uskaltaa juoda tai syödä, oli kai ne astiat oudot. Mun veli sai onneksi houkuteltua Ionan syömään. Ionalle oli kyllä paljon uutta, kun tapasi siinä mun äitin, iskän, veljen, veljen tyttöystävän Marin, Marin veljen ja vieläpä naapuritkin! Kaikki halus vaan räpsii kuvia Ionasta ja pitää sylissä, oli kyllä aikamoista hulinaa pikkuiselle... Mun äiti ajatteli etukäteen, että Iona vaan juoksis ympäriinsä kämppää ja pissais kaikkialle, ja olikin ihan yllättynyt kun Iona oli ihan rauhallisena vaan eikä päästänyt ääntäkään ja halus olla vaan sylissä. Porukat oli rakentaneet jonku ihme aitausviritelmän yhteen nurkkaan Ionalle, että olisi siellä sitten, mutta sitä ei kyllä tarvinnut käyttää kun Iona hurmasikin kaikki eikä kukaan sitä halunnut sinne laittaa. Masut täynnä olikin sitten kiva jatkaa matkaa Helsinkiin ja saatiimpa onneks mun veli kuskiksi. Vaihdettiin myös auto kun olin iskän autoo lainannut tuolle matkalle niin oma auto sitten alle ja pakattiin sinne Santtu, Mari, Saara, minä ja Iona + kaikkien kamat. Olikin aika tiivistä!

Iona tutustui porukoitten takapihaan

Vihdoin sitten päästiiin Helsinkiin, heitettiin Santtu ja Mari kotiin ja mä ajoin sitten pikkumatkan tuosta vierestä omaan kotiin. Saara auttoi onneks kantaan kaikki kamat sisälle, kun Iona mulla sylissä niin ei olis kyl ite saanut kaikkea kerralla tuotua. Saara palas omaan kotiinsa ja sitten oltiinkin Ionan kanssa ihan kahdestaan kaiken hulinan ja matkanteon jälkeen. Iona tärisi ekaks ja pidinkin sitä sylissä ja ajattelin, että saa sitten itse tutustua paikkoihin kun siltä tuntuu. Iona söi onneks hyvin ja joi, hetken aikaa siinä ihmetteli jännittyneenä kaikkea. Ionan peti ei oo vielä(kään) tullut, joten purin Clipper-boxin kannen pois, niin että jäljelle jää vain puolikas boxi, laitoin sinne pentupeiton ja Iona alkoikin melkein nukkumaan siinä. Oli varmaan tutut turvalliset hajut siinä peitossa :) Herättyään Iona olikin sitten ihan innoissaan tutustumassa ja alkoi tehdä kaikenmoisia omatoimisia seikkailuretkiä asunnossani. Kerran jopa hätkähdin, että minne se katosi, kun ei missään näkynyt... Keittiön kaapinkin alle se oli keksinyt mennä! :) Iona ensiks oli säikkänyt sen leluja, etenkin niitä vinkuvia pelkäsi, mutta sitten se onneks innostui vähän leikkimäänkin niillä (ei tosin halunnut niitä yhtään vinguttaa :D)

oman hännän pureminen on kiva leikki...

Hyvin ollaan siis kotiuduttu ja nyt Iona tässä mun vieressä makoilee ja torkkuu, kun tänne kirjoittelen. Ollaan kyl molemmat aikas väsyneitä päivästä ja mennään kohta nukkumaan. Mitenköhän ensimmäinen yö sujuu, jännää! Toivottavasti saan unta, sillä oon nukkunut tosi huonosti koko viikon. On Ionan tulo jännittänyt niin, nyt on kyl niin onnellinen ja helpottunut olo, tuntuu että kaikki on paremmin kuin koskaan ja tämä 3 vuoden odotus on nyt palkittu, mulla on maailman upein pentu ja Iona on paras tyyppi maailmassa, ei voisi parempaa pentua toivoa eikä asiat onnellisemmin olla.

Yritän saada laitettua tänne videoklippejäkin tulevaisuudessa söpöliinistäni! :)

Bonne nuit,
Mimi