Leikkimistä ja koirakavereita

Coucou!

Ionan kanssa haastavimmalta on tähän mennessä on tuntunut, että miten tehdä koulutuksesta hauskaa ja mihin kaikkeen leikkiä voi ujuttaa ja millä tavalla. Sain tänään arvokkaan neuvon koirakerholaiselta Irinalta, hän nimittäin seurasi vähän minua ja Ionaa kun reenattiin luoksetuloa rauhallisella parkkipaikalla. Hän neuvoi tekemään koulutuksen täysin leikkinä ja yrittämään saamaan kaiken oppimisen tapahtuvaan superhauskasti, leikin lomassa, niin että molemmilla on huippukivaa. Olin jotenkin niin keskittynyt opettamaan luoksetuloa, että se varmaan kyllä meni ihan vakavaksi koulutukseksi. Onkin tärkeää ottaa ulos mukaan joku/joitain leluja, ja niiden kautta saada oppiminen hauskaksi leikiksi. Iona on oppinut tässä kolmen päivän aikana niin hurjasti, että hyvä muistaa tosiaan ottaa ihan rennostikin ja kun ei ole mitään kiirettä oppia kaikkea heti. Iona osaa luoksetulon kyllä todella hyvin jo nyt, nimittäin ulkona harjoitellessa tuli häiriöökin mukaan kuvioon. Iona lähti juokseen innoissaan ystäväni Jassun Belle-koiran luokse, mutta juoksi saman tien mun luo kuultuaan tänne-käskyn. Näin tapahtui vielä monta kertaa ja joka kerta tyttö totteli ja juoksi salamansa sitten mun luo! Olen pitänyt Ionaa tänään muutaman kerran vapaana turvallisissa, rauhallisissa paikoissa. Iona ei hirveän kauaksi uskalla musta mennä ja tosiaan tottelee hyvin luoksetuloa käskyä, niin kivempi päästää välillä vapaanakin menemään. Haluan opettaa heti pienestä asti kulkemaan myös vapaana ja niin, ettei koskaan lähde kauaksi. Onneksi kolmen viikon kuluttua päästään mökille ja siellä pääsee ihan kunnolla menemään vapaana sitten! :) Täällä kaupungissa joutuu kuitenkin varomaan koko ajan muita koiria ja muita vaaroja, nappaan samantien Ionan syliin kun tulee muita koiria lähettyville. Rokotussuoja on voimassa vasta tammikuun puolessa välissä, siihen asti pitää varoa, ja hyvä nyt muutenkin olla varovainen muitten koirien suhteen.

Leikkimisen tärkeydestä muistutti hyvin myös, kun sain vierestä ilokseni seurata miten hyvin Iona tuli ensiksi aamulla toimeen Rexin kanssa ja miten hauskaa Ionalla oli heidän leikkiessä. Menin yhdessä Ionan kanssa töihin ja tämän oppilaan kotona asustelee sileäkarvainen flät-noutaja Rexi, Ionaan verrattuna jättiläiskoira ja kaikintavoin vastakohta: iso musta luppakorvauros. Tunnen Rexin tosi hyvin, kun oon toiminut sen dogsitterinä siitä lähtien, kun se oli pentu. Tiesin siis, että Rexiin voi luottaa ja tiesin myös, että Rexillä kaikki rokotukset ym. terveysasiat kunnossa. Rexillä oli viime viikolla ollut kennelyskää, mutta se oli onneksi parantunut jo viime viikon aikana ja eläinlääkäri tsekannut, että kaikki oli ok, joten uskallettiin sitten Ionan kanssa mennä. Muuten olisin joutunut jättämään yksin töiden ajaksi. Mun oppilaani Eira sitten piteli Rexiä valjailla kiinni, kun Ionan kanssa tultiin. Rexi innostuu aina aluksi hulluna ja vaikutti siksi tosi pelottavalta Ionalle. Laitettiin ensin Rexi lasiovien taakse ja siittä Iona sai sitten katsella ensin Rexiä ennen kuin siirryttiin samaan huoneeseen. Kyseessähän oli Ionan ensimmäinen koirakontakti, jos ei lasketa emoa ja veljiä! Kun mentiin samaan huoneeseen Rexin kanssa, niin Eira pisti Rexin makaamaan maahan ja piti sitä paikoillaan. Iona sai sitten mun kanssa tulla rauhassa haistelemaan Rexiä. Kun sitten päästettiin Rexiäkin siitä maasta käsin vähän tutustumaan Ionaan, niin Iona alkoi murista ja haukkuikin ja näytteli hampaitaan ja oli ihan sen näköinen, että puree Rexiä kohta kuonoon... Ajattelin, että apua eihän tästä tule yhtään mitään. Sitten yhtäkkiä Iona kutsuikin Rexiä leikkimään kanssaan ja yhtäkkiä ne olivatkin kuin parhaat kaverukset. Rexikin oli selvinnyt alkuinnostuksestaan ja oli rauhallinen, Ionaa ei sitten enää pelottanut. Näytti tosi hassulta, kun ne leikkivät yhdessä, Rexihän oli noin seitsemän kertaa Ionan kokoinen, ainakin. Valvottiin Eiran kanssa niitten leikkiä, mutta Rexi osasi hienosti ottaa kokonsa huomioon ja Iona alkoi jopa pomottaan Rexiä, Rexi painoi häntänsä alas ja alistui. Vähän aikaa leikittyään molemmat väsyivät ja menivät huilaamaan, niin sujui sitten työntekokin! Ihan loistavaa kyllä, että Ionasta ja Rexistä tuli niin hyvät kaverit, nyt pystyn sit ottamaan Ionan aina sinne töihin mukaan :) Mun työnkuvaan kuuluu myös Rexin ulkoilutus yhdessä Eiran kanssa, jännitti vähän etukäteen, että miten se sujuu nyt kun Ionakin on mukana. Mainiostihan se meni, Iona matkusti osan matkasta kantolaukussaan ja yhden pätkän käveli Rexin kanssa. Rexi näytti hienosti mallia, miten kävellään hienosti hihnassa eteenpäin ja Iona oli aivan innoissaan, se todellakin seuras Rexin esimerkkiä ja tykkäs kamalasti yhteisulkoilusta.

Iona ja Rexi

Eira totutti Ionaa myös meriveteen! Hän houkutteli Ionaa rannalla tulemaan veden äärelle namien avulla ja lopulta Iona uskaltautuikin hienosti kastelemaan vähän tassuja veteen. Rohkea tyttö! :) Iona nautti suuresti, kun sai juosta rannalla vapaasti Rexin kanssa. Koko ajan tarkkailin, ettei ole muita koiria missään lähistöllä. Onneksi aamupäivät on hyvin hiljaista aikaa ja ihan rauhassa saatiin ulkoilla ilman pelkoa muista koirista.

Yksinoloharjoitusta jatkettiin tänään, niin että jätin Ionalle aktivointilelun muutamilla nameilla täytettynä. Aktivointilelu oli ihan uusi ja Iona kiinnostui siittä kovasti, poistun sitten huomaamatta. Kun palasin n.10 päästä niin Iona oli edelleen lelun kimpussa ja katsoi ihmeessään, kun tulin ovesta sisään. ja jatkoi vaan lelun kanssa touhuamista. Se ei ollut edes huomannut mun poistumista ja poissaoloa, ihan mahtavaa!

Iona tapasi illalla myös Jassun bichon frisén Bellen ja heillä löytyikin heti yhteinen sävel ilman sen kummempaa tutustuttamista. Alkoivat vaan heti leikkiä iloisesti yhdessä! Oon niin iloinen, kun Ionalla on nyt kaksi loistavaa koirakaveria. Rexi on Ionan isoveli :) Ionalle oli varmaan outoa nähdä, että Rexi on mulle niin tärkeä koira, ihan kun se olis ollut aluksi vähän mustasukkainen musta...

Kaikenkaikkiaan hieno päivä taas takana! Iona ei jostain syystä halunnut syödä iltaruokaansa juuri ollenkaan. Leikin avulla sain onneksi Ionan syömään annoksensa, nimittäin piilotettelin nappuloita eri paikkoihin ja osan nappuloista Iona "metsästi" mun kädestä. Pääasia, että tyttö söi. Toivottavasti aamulla on parempi ruokahalu.

Viime yö meni muuten loistavasta, ajatella että vasta 3.yö, mutta nukuttiin yhtäjaksoisesti seitsemään asti! Vaikeaa päästä ylös vielä seiskalta, kun ulkona niin pimeää... Houkuttelin tyttöä takas nukkumaan ja Iona nukahtikin viimein uudestaan, mutta melkein heti soi sitten herätyskello :D Mut ihanaa, kun saanut nukkua noin hyvin... Anttikin tuli katsomaan Ionaa taas tänään, on aivan ihastunut tyttöön! Kiva, kun Iona tykkää kamalasti Antista ja on ottanut senkin niin hyvin vastaan. Antti nimittäin hoitaa Ionaa lauantaina, kun mä olen Koiran koulutuksen perusteet-luennolla ja myöhemmin illalla kavereita tapaamassa. Kivempi Ionallekin, kun on etukäteen tuttu hoitaja :) Ja jännää nähdä, miten viikonloppu tulee sujumaan kun me mennään tosiaan yöksi Antille! Mitenköhän tyttö viihtyy siellä ja kuinka saa nukuttua, se jää nähtäväksi. Ionaa odottaa siellä ainakin muutama lelu jo ja tuttu pentupeitto otetaan ainaskin mukaan. Onneksi Iona on nyt ehtinyt ottaa mun asunnon täysin kodikseen ennen kuin vieraillaan missään muualla, niin Iona sitten tajuaa, että ollaan vierailulla vaan. On hyvä, että tyttö on tottunut mun lähellä oleviin ulkoilumaastoihin ja kaikkeen täällä. Ulko-oven vieressä kun menee supervilkas Mechelininkatu, niin hyvä, että Iona on siihen alusta pitäen tottunut. Toista on sitten Antilla Krunassa: hiljaisia ja rauhallisia katuja, joilla ei ole juurikaan liikennettä. Rauhallinen Tervasaari... Mä asun Etu-Töölössä niin tää on kyllä melko ydinkeskustaa ja sen mukainen on liikenne ja meteli. Onneksi on kuitenkin Väiskin puisto ja Hietsun maastot aivan vieressä! :)

Bisous et bonne nuit!
Mimi