Ensimmäinen yö ja ulkoilu

Salut!


Ionan ensimmäinen yö kotona on nyt takana ja se sujui aikalailla juuri niin kuin koiraoppaissa kuvailtiinkin. Ionan nukkumapaikka on lattialla sänkyni vieressä ja Iona tuntui aluksi viihtyvän hyvin omassa pedissään kun valmistauduttiin nukkumaan. Vähän kuin olisi vauvaa nukuttanut, silittelin ja paijailin ennen kuin kömmin itse sänkyyn. Roikutin kättäni sängystä ja silittelin Ionaa. No eihän tyttö malttanut kauaa pysyä siinä pedissä vaan vähän ajan päästä lähti kiertelemään kämppää... Ionasta ei ollut kuulunut muuten koko päivänä äänähdystäkään ja yllätyinkin, kun yöllä sitten Iona vähän inisi ja uikutti, se kuulosti tosi surulliselta. Ihan kuin Iona olisi etsinyt äitiä ja veljiään, kun se kierteli ympäriinsä ja inisi. Leikin nukkuvaa aina, kun Iona oli muualla kuin pedissään ja heti kun tuli takas petiin niin silittelin sitten. Kyllä puutu käsi aikalailla yön aikana, kun sen verran monta kertaa jouduin sitä roikottaan Ionan petiin. Onneksi kuitenkin kaksi kertaa yön aikana päästiin nukahtaan kunnolla ja ei ollu sitten niin kuollut olo herätä. Iona heräsi jo kuudelta ja mäkin nousin silloin siivoamaan jälkiä, oli tullut monta kakkaa ja pari pissalätäkköä. Yritin houkutella Ionaa takas vielä nukkumaan ja sainkin sen viihtymään ajoittain pedissä niin, että noustiin ylös kahdeksan aikaan. Oli kyllä niin ihana herätä, kun Iona oli niin iloisena ja suloisena aamulla ja alkoi kyllä päivä kivasti!

Ionan ensimmäinen yö. Petinä Clipper ilman kantta ja pentupeitto

 Aamupalan jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen ulkoilu! Oltiin sen verran myöhään eilen perillä Helsingissä ja oli Ionalle sen verran stressaava päivä, etten viitsinyt viedä vielä lenkille. Olikin paljon uutta tänäänkin Ionalle, kun kaulapanta ja hihnakin ihan uusi juttu, puhumattakaan kaikesta, mitä tuolla ulkona oli.

Kasvattaja luonnehti Ionaa eilen hitaasti lämpiviäksi pennuksi, ja se pitää kyllä hyvin paikkansa. Tyttö oli ihan peloissaan ulkona eikä uskaltanut liikkua ensiksi senttiäkään. Me asutaan tosi vilkkaasti liikennöidyn kadun vieressä, mutta Mechelininkadun ylitettyä alkaa upeat Hietsun maastot ja on Väiskin puistot ja kaikki siinä. Mä vein Ionan sylissä Väiskin puistoon, jossa ei ollut muita ihmisiä tai koiria eikä autotietä lähellä. Se onkin hyvä paikka aloittaa ulkoilu, kun se on ihan lähellä mutta niin rauhallinen ja kiva paikka. Siellä Iona uskaltautui nurmikolla varovasti vähän tutkailemaan ympäristöään ja liikkumaan, palkitsin ja kehuin kovasti koko ajan kun uskaltui enemmän liikkumaan. Kehuista ja pikku makupaloilla palkitsemisesta oli hyötyä ja vähitellen Iona rohkaistui kulkemaan entistä rentoutuneemmin eikä tärissyt enää. Iona pelästyi kuitenkin heti kamalasti, jos meni ohi joku kävelijä ja jähmettyi paikoilleen ja alkoi täristä. Ulkoilulla tuli vastaan myös katulakaisijakone, joka piti kovaa ääntä, mutta Iona tottui siihenkin äkkiä eikä välittänyt siitä enää.  Nostin Ionan syliin, kun tuli toisia koiria vastaan ja Iona saikin siis pelkästään onnistumisen kokemuksia itse kävellessään.

Lehdet ja kasvit oli todella kiinnostavia, kaikki niin uutta ja jännää. Asfalttiin Iona ei ole tainnut ennen tottua, kun siinä kävely jännitti aluksi tosi paljon. Siksi olikin hyvä aloittaa puistosta ja edetä pikkupolkuja pitkin ennen asfaltoidulla kadulla kävelyä.

Kun sitten lähdettiin puistosta kotia kohti jalkakäytävää pitkin rauhallisella kadulla, niin Iona tuli niin nätisti hihnassa eikä pelännyt juuri yhtään! Yksi ohikulkijakin ihasteli Ionaa ja yllättyi, kun kerroin että ollaan ekalla lenkillä. Niin hienosti kuulemma Iona osasi hihnassa jo kävellä. Harjoiteltiin kävelyllä myös luoksetuloa pikkaisen. Kun Iona jäi ihmettelemään kauemmaksi niin kyykistyin ja kutsuin luokse, palkitsin pikkumakupalalla ja välillä minioravalla (Ionan lempilelu yhden päivän perusteella). Ajattelin jatkaa myöhemmin tänään luoksetulon harjoittelua sisällä ja ulkona puistossa, se on kuitenkin varmaan tärkein käsky niin siksi haluan siitä aloittaa. Iona tuntuu kyllä oppivan tosi nopeasti, kunhan vai saa aluksi tarpeeksi aikaa rauhassa tutustua tilanteeseen.

Nyt Iona nukkuu niin suloisesti mun vieressä tässä sohvalla, ulkoilun jälkeen onkin hyvä levätä kunnolla. Pikkuinen tykkää kaikista koloista, nytkin nukahti tyynyn ja sohvan väliin.

Yksinoloa aletaan harjoitella myös pian, haluan aloittaa varovasti eli ensiksi poistua kylppäriin ja vähitellen sitten ulko-oven taakse ja sitten pidentää aikoja pikkuhiljaa. Olisi hyvä, että ensi viikolla pääsen menemään luennoille ja Iona pärjäisi yksin. Kouluhommien teko sujuu onneksi hyvin pennusta huolimatta, niin paljon Iona nimittäin nukkuu. Turhaan stressasin esseiden palautuksista ym., Ionan päiväunet voi käyttää tehokkaana opiskeluaikana joko koulujuttuihin tai koiraoppaisiin :)

Mun kämpässä ei muuten vieläkään toimi kuuma vesi suihkussa, se on ollut jostain syystä poikki perjantaista lähtien eikä huoltoyhtiö oo vieläkään tehnyt asialle mitään. Tänään taas soitin ja lupasivat kyllä tulla korjaamaan asian ja samalla myös laittaan mun patterit kuntoon, mulla kun ei ole nekään jostain syystä toimi :D Onneksi vielä ei ole pakkasia ja asunnossa on lämmin...

jaahas, Iona heräsi ja on ehtinyt aloittaa mun nettilaskun tuhoamisen :D saankohan vielä selvää maksutiedoista heh :)

Oon kyllä niin innoissani Ionasta!! Ihanaa, kun ei ole enää yhtään epävarma olo tai jännitä mikään, on niin palkitsevaa huomata Ionan oppivan tosi nopeasti ja meidän kemiat synkkaa kyllä tosi hyvin. Vähän jännitin etukäteen, että millainenkohan pentu sieltä tulee ja kuinka tullaan toimeen, mutta ihan turha huoli oli... Ei olisi voinut paremmin käydä. Jaksan kyl edelleen äimistellä, että miten RAUHALLINEN pentu mulla on. Niin tyyni ja tasapainoinen!

Bisous,
Mimi