Vähitellen myöhemmin harjoitusta muutetaan niin, että me voidaan liikkua samaan aikaan kun ohitetaan toinen koira, mutta alkuun nyt ihan paikoillaan harjoitellaan vaan :)
Eilen olin Heiluvan hännän Ilotulite-kurssilla ja sillä ensimmäisellä kerralla oli vaan teoriaa ilman koiria. Tuon kurssin ideana on vastaehdollistaa koira erilaisiin ääniin, kuten ilotulituksiin, ukkoseen, palohälyttimeen... Lisäksi pureudutaan erityisesti sellaiseen käytökseen, mikä aiheuttaa koiralle haukkumista. Opetus tapahtuu yksilöopetuksena. Meitä on siellä kurssilla vaan kaksi ja harjoitukset tehdään vuorotellen. Nyt ekalla kerralla se kouluttaja vaan haastatteli meitä koirien haukkumista äänistä ym, jotta harjoitukset voidaan räätälöidä juuri omalle koiralle sopivaksi. Kurssia on yhteensä kolme kertaa eli nuo seuraavat kaksi kertaa on sitten käytännön harjoittelua. Se ohjaaja neuvoi harjoittelemaan jo kotona käsikosketusta eli että koira koskettaa kuonollaan käteen ja palkitsee siitä. Sitä on kuulemma hyvä käyttää rauhoittamiseen jos koira pelkää tai haukkuu kovia ääniä. Volpino italiano on haukkuherkkä rotu, kuten pystykorvat yleensä ovat, ja siksi musta on tärkeää heti varhaisessa vaiheessa totuttaa ääniin ja ennaltaehkäistä haukkumisen syntyminen ja mahdolliset äänipelot ja traumat. Tähän mennessä Iona on "oppinut" haukkumaan toisten koirien lisäksi välillä pyöräilijöitä ja hölkkääjiä ja Hesaria (viime aamuyönä taas kauhea räksytys huh :D). Santun kanssa pitäis totuttaa Iona skeittilautaan :)
Tänään aamulla kuului myös pelottavia ääniä rappukäytävästä, koska meidän rappu pestiin ja vahattiin. Ne koneet piti hirveetä mekkalaa ja moppien äänet kuulu kovaa, Iona hakkui niitä eka paljon. Sitte annoin aamuruuan niin, että annoin koko ajan nappuloita kun kuului noita "pelottavia" ääniä, ja Iona ei sitten enää haukkunutkaan niitä ollenkaan onneks :) Nyt pitäis kai välttää rapussa liikkumista vielä seuraavat neljä tuntia, mikä on aika mahdotonta pennun kanssa.
Eilen leikattiin Ionan kynnet toisen kerran (kerran viikossa pitää leikata). Eka kerta kun leikattiin niin Iona vaan rimpuili ja pelkäsi ja vihasi koko toimenpidettä. Nyt siitä viisastuneena toteutettiin kynsien leikkuu niin, että Santtu piti Ionaa sylissä ja Mari antoi koko ajan nappuloita (iltaruuan) Ionalle samalla, kun mä leikkasin kynnet. Se menikin sitten tosi hyvin eikä sakset ollut enää yhtää niin kamalat :)
Tässä vielä kuvia kauniista neidistä! Iona loikoilee nytkin mun sylissä taas kun kirjoittelen, saa paljon rapsutuksia samalla <3
Bisous,
Mimi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti