Lääkäri soitti iltapäivällä ja kertoi hyviä uutisia: Iona toipuu! Ionaa on tutkineet alan huippuspesialistit, sisätautien erikoislääkäri on tutkinut myös ja onneksemme Iona ei ole saanut sisäelinvaurioita eikä ole yhtään kylkiluuta tai muutakaan luuta poikki. Neurologisilta vammoilta vältyttiin myös, selkäranka on kunnossa. Iona on saanut ruhjevamman keuhkoihin, ikäänkuin keuhkoissa olisi mustelma siis. Tämä ruhje paranee vain itsellään ja ajan kanssa. Toipumisessa tärkeää on lepo ja rauhassa olo, Iona ei saa kiihtyä. Tyttö ei siis ole terve kotiin päästessään vaan toipuminen jatkuu kotona ja haastavinta onkin sitten saada tyttö pysymään rauhassa kiihtymättä. Ei normaalia leikkimistä, vain pieniä rauhallisia ulkoiluja eli käytännössä vain hädälle ulos ja takaisin sisään, ei vieraita (paitsi läheisimmät Ionaa hoitamaan tulevat). Ionaa ei myöskään saa jättää yksin (haluan pelata varman päälle), mikä tuo omat haasteensa aikatauluihin. Onneksi kaikki on kuitenkin järjestyksessä ensi viikkoa varten: läheiseni tulevat hoitamaan Ionaa kotiini niiksi ajoiksi, kun mun on pakko olla poissa. Esimerkiksi tiistai on inhottava päivä, joudun menemään silloin oikeudenkäyntiin. Satuin näkemään rattijuopon ajavan kolarin tuossa yhtenä kesäpäivänä pitkän aikaa sitten ja olen ainoana todistajana; jos en saapuisi todistamaan niin joutuisin maksaan 200€ uhkasakon. Ei tosiaan vois parempaa ajoitusta olla tuolla oikeudenkäynnillä....
Santun ja Marin kanssa mentiin eläinsairaalaan vierailulle, siellä oli onneksi vierailuaika teho-osaston potilaiden omaisille. Sain pitää Ionaa puoli tuntia sylissäni ja pääsimme näkemään, millainen se teho-osasto on. Siellä häkissä Iona on, reppana. Ionalle oli laitettu muovikauluri, koska oli ollut aamuun asti kanyylissä niin kauluri suojasi sitten kanyylitassua raapimiselta. Happikauluri oli myös ollut aamuun asti, mutta nyt tyttö pärjäsi jo ilman lisähappea. Iona on kuulemma syönyt tosi hyvin (painoakin tullut parisataa grammaa lisää! Niin paljon herkkuja annettu Ionalle), sairaalalla on sattumalta käytössään sama ruoka kuin Ionalla on kotona eli Hill'sin puppy-nappulat. Lääkäri sanoi mulle erikseen myös, että ota mukaan Ionan herkkuja vierailulle... Keitettyjä kananpaloja sitten toin Ionalle, se sopi kuulemma hyvin toipilaalle herkuksi.
Hoitaja ja lääkäri kehuivat kauheasti Ionaa... On ollut niin reipas, vaikka on ollut ikäviäkin toimenpiteitä ja monta röntgeniä ja tutkimusta tehty. Kyllä itkettää, et mitä kaikkee Iona joutunut kokemaan tässä parin päivän aikana, mä vaan toivon et se hepan kavio olis osunut muhun eikä Ionaan. On niin kamalaa katsoa kun oma vauva joutuu kokemaan tuollaisen. Onneksi Iona on hyvin urhea ja sisukas tyttö! En malta odottaa huomista, kun saan tytön kotiin... Oli kamalaa jättää Iona sinne häkkiin, hirveää et se joutuu siellä nukkumaankin yön. Toisaalta parhainta mahdollista hoitoahan Iona saa ja onhan siellä koko ajan hoitaja, mutta sairaalassa käynti ei ole kyllä koskaan hauskaa. Oli ihanaa nähdä omaa rakastaan, mutta kyllä se teki myös pahaa nähdä mitä kaikkea pikkuinen joutuu kokemaan ja vieläpä vain 11 viikon iässä. Mutta koska Iona on noin pikkuinen, niin elimistö uudistuu hurjaa vauhtia ja rintakehässäkin on lääkärin mukaan ollut joustoa, mikä on edesauttanut et Iona toipuu noin hyvin ja että ei käynyt pahemmin.
Pahoittelut, kun on vähän sekavaa tekstiä... Puhelin on soinut ja piippaillut koko päivän ja facebookviestejä tulee koko ajan. Ompahan ainakin pysynyt kiireisenä, kun ilmoittelee jatkuvasti joka suuntaan Ionan kuulumisia, ei ole päässyt itse tässä romahtamaan. Ystävien ja perheen tuki on ollut ylivoimaisen tärkeää, ja kaikkien tilanteessa mukana myötäeläjien määrä on yllättänyt, niin monelta on tullut tsemppausviestejä, että ei voi kun sanoa et upeaa miten hienoja ihmisiä mulla on elämässäni. Pelotti myös kertoa lauantaina kasvattajalle tapahtuneesta, sillä koin niin pahaa syyllisyyttä tapahtuneesta. Onneksi olen häneltäkin saanut paljon tukea ja tsemppauksia. Myös monet sellaiset ihmiset, joiden kanssa ei ole ollut yhteyksissä hetkeen niin ovat ilmaisseet tukensa <3 Antinkin kanssa kun tosiaan erottiin tossa hiljattain niin on hänkin ollut tosi huolissaan ja halunnut kovasti auttaa tässä tilanteessa. Vaikka olen koirani yksin ottanut, niin mielettömän kannatteleva turvaverkosto on ja onneksi ystäväni auttavat Ionan hoidossa nyt, että tyttöä ei tarvitse jättää yksin hetkeksikään ja Iona saa olla koko ajan ennalta tuttujen rakkaitten ihmisten parissa toipumassa. Ionan perhe ei ole vain minä vaan siihen kuuluu myös lähimmäiseni, kuten täällä Helsingissä lähellä esimerkiksi kummitäti Saara, veljeni Santtu ja hänen tyttöystävänsä Mari sekä ystäväni Heidi, he auttavat minua nyt pyörittämään tulevat kaksi viikkoa niin, että Iona ei joudu olemaan yksin ja saa toipua kotona rauhassa koko ajan. Lisäksi Ionan tilanteessa myötäelää moni muu kauempana, mm. vanhempani, vaari, kummitätini, Jupi ja muut kauempana asuvat ja vaihdossa olevat läheiset ystävät, jotka eivät ole Ionaa vielä päässeet tapaamaan. Iona on kaikille niin tärkeä <3
Huomenna minun pitäisi kaikkien ennusteiden mukaan päästä hakemaan pikku-Iona kotiin toipumaan <3 Iona saa osakseen parasta mahdollista prinsessakohtelua koko toipumisaikansa. Menenkin hakemaan patjan ullakolta, meinaan nimittäin nukkua lattialla Ionan pedin vieressä tulevat yöt voidakseni tarkkailla Ionan vointia mahdollisimman hyvin... Pidän huolen, että Iona voisi unohtaa mahdollisimman nopeasti ikävän ja rankan onnettomuuden ja sairaalahoidon, päämääränä tehdä Ionan jokaisesta tulevasta päivästä mahdollisimman onnellinen. Jokainen päivä tulee elää tässä elämässä kuin se olisi viimeinen, nimittäin tuon onnettomuuden myötä muistaa taas aikas karvaalla tavalla elämän ainutkertaisuuden ja meidän elollisten kuolevaisuuden... Kaikki on vain pienestä hetkestä kiinni, yhdessä silmänräpäyksessä asiat voi muuttua. Onneksi saan toivottavasti viettää Ionan kanssa vielä monen monta ihanaa päivää ja vuotta yhdessä, siitä olen todella kiitollinen enkä ole varmaan koskaan uskonut niin paljon suojelusenkeleihin ja Taivaan Isään kuin nyt. Sillä suojelusenkeli Ionalla on ollut <3
Bisous et à demain!
Mimi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti