Rukouksia ja voimatsemppejä Ionalle

Salut!


Upea ja ihana loma mökillä sai karmaisevan päätöksen, kun kävimme vierailemassa hevosten luona.Tapahtui hirvittävä onnettomuus, Iona pääsi multa karkuun ja pääsi ojan yli Hissun Viiman ja Pistoliekin luokse laitumelle. Kaikki kävi niin hirveän nopeasti, Iona sai Piston kaviosta iskun ja shokissa juoksi luokseni ja juuttui ojaan, minä siinä shokissa itsekin nostin Ionan ojasta ja ehdin vain miettiä, että pikkuiseni ei kuollutkaan, niin sydämen pysäyttävä hetki se oli ja hirveintä mitä, ikinä elämässäni on tapahtunut. Kiirehdimme päivystykseen Tampereelle Tuhatjalkaan, jossa Iona sai heti apua. Keuhkoihin tullut isku kaviosta, mutta onneksi ei ole luunmurtumia tai sisäelinvaurioita. Tuhatjalasta lähdimme ajamaan suoraan Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan Viikkiin, jonne saimme lähetteen. Sinne Iona jäi nyt tehohoitoon tarkkailtavaksi. Ionan tila on hyvä, hengitys on normaalia tiheämpää. Jos hengitys ei huonone vuorokauden aikana, niin tyttö tulee toipumaan tuosta. Tuolle keuhkovauriolle ei voi tehdä mitään, sen parantaa vain aika ja lepo. Toivotaan siis parasta, ettei hengitys huonone tämän kriittisen vuorokauden aikana, sillä jos yö menee niin hyvin niin todennäköisesti tyttö voi päästä kotiin jo huomenna.

Saara tuli onneksi mun luokse yöksi, olisi kamalaa olla nyt yksin. Koti ei tunnu miltään, tää on tyhjä paikka ilman Ionaa. Ikävä ja suru on suunnaton.

Ja olen varmaan keksinyt jo yli tuhat eri tapaa, miten olisi pitänyt tehdä estääkseen tuon onnettomuuden tapahtumisen. Pahin on se syyllisyys, kun vaan syyttää itseään tapahtuneesta koko ajan pään sisällä, vaikka eihän tuolle voi enää jälkikäteen mitään. Silti sitä vaan syyttelee itseään. Kyseessä ei ole mikään hevoskirous, vaikka siltä välillä tuntuukin, kun itsehän pari vuotta sitten sain myös kaviosta kasvoihini.

Onneksi Iona on sitkeä, reipas ja rohkea tyttö. Tästä yöstä tulee varmaan elämäni pisin yö. Iona täytti eilen 11 viikkoa. Neljä viikkoa sitten Iona muutti kotiin ja siitä lähtien olen ollut maailman onnellisin. En ole koskaan rakastanut mitään niin paljon kuin Ionaa. Tätä suurempaa surua ei ole, Ionalla on niin iso paikka sydämessäni ja tyttö on tehnyt mut maailman onnellisimmaksi. Kumpa tyttö pääsisi takaisin kotiin pian.

Rukoilkaa Ionan puolesta <3 Minä olen jo monta kertaa rukoillut, kun en tiedä kenenkä muunkaan puoleen voi kääntyä. Jonkun muun käsissä Ionan kohtalo on.

Mimi