Viikonloppu Tampereella

Coucou!

Vietettiin vähän aikaa sitten viikonloppu Tampereella – koirien kanssa! Tampereelle oli helppoa matkustaa koirien kanssa, vaikka aluksi vähän mietityttikin ottaa ne mukaan. Ei saatu koirahoitajaa, joten vaihtoehtoja ei jäänyt ;) Pienessä hotellihuoneessa kahden hauvan kanssa majoittuminen ei kiinnostanut, joten onneksi löydettiin ihana lemmikit salliva asunto Kotimaailmasta. Kaksi yötä maksoi 240€ + 20€ lisämaksu koirista. Ei hullumpi hinta, saman verran oltaisiin maksettu jostakin keskustan hotellistakin... Haettiin avaimet näppärästi Kotimaailman toimistolta perjantaina ja saatiin asunnon tarkka osoite, se sijaitsi Tampellan Esplanadilla!

Oli outoa ajaa Tampellaan, kuitenkin kun 19 vuotta asui Tampereella Ranta-Kaarilassa ja nyt kun lapsuudenkoti oli myyty, ei sitä meinannut millään tajuta. Ratti meinasi itsellään kääntyä koko ajan Pispalan suuntaan ja piti oikein keskittyä, että edes hahmotti mielessään reitin Tampellaan. Asunto löytyi onneksi helposti, ja perillä meitä odotti yllätys! Kämppä oli nimittäin ylimmässä, 8. kerroksessa ja se oli ihan sairaan makee... Paljon isompi kuin meidän oma koti, se oli ainakin varmaan 70 neliötä. Ja meillä oli siellä myös upealla näköalalla varustettu sauna! Ikkunasta avautui ihana näkymä Tampereen ylle :)

Koiratkin kotiutui nopeasti asuntoon, vaikka olihan se niille outo tilanne. Ne kun oli ihan innoissaan hypänneet autoon Helsingissä ja luulleet varmasti, että ollaan menossa mökille. Voi sitä tyrmistystä, kun ulos päästyään ne tajusivat, etteivät todellakaan ole pääsemässä vapaana juoksemaan metsään vaan oltiinkin toisessa kaupungissa :D Odotettiin sen verran, että koirat rauhoittuivat ja kävivät nukkumaan, ennenkuin lähdin Teemun kanssa syömään mun lemppariravintolaan Gastropub Tuulensuuhun. No, se oli kyllä nyt täysi pettymys: Teemun alkuruokaa ei koskaan tullut, eikä saatu juomia pääruuan kanssa ollenkaan... Kauhea kiire siellä oli, pikkujouluväkeä. Pyysin tarjoilijalta laskusta hyvitystä noista jutuista, niin se vastas iloisena että tottakai saatte että hän voi ystävällisesti vähentää laskusta sen alkuruuan ja ne juomat, mitkä ei koskaan tulletkaan :D Juu, ei tarvii kyllä mennä uudestaan, keksin kyllä uuden lemppariravintolan helposti, kuten 2h+k! Ja ens kerralla haluan mennä testaan Plevnan panimoravintolan :)

Lauantaiaamuna herättiin ajoissa ja lähdettiin jo ennen kymmentä reippailemaan ulos. Halusin mennä mun rakkaille vanhoille kotikulmille Simolankadulle Ranta-Kaarilaan, ajattelin että olisi kiva "hyvästellä" mestat nyt kun talo oli myyty enkä ollut käynyt melkein vuoteen siellä. Mentiin koirien kanssa kävelemään kaikkiin tärkeisiin paikkoihin eli Pyhäjärven rantaan ja Vaakkolammelle. Oli kiva näyttää Teemulle ne paikat :)

Iona Vaakkolammella mudassa rämpimässä

Pyhäjärven rannassa. Kaukana näkyy Pispalanharju ja Pyynikki. 

Koska Tampere ei ole Teemulle ennestään ollenkaan tuttu, piti mun tietenkin viedä hänet Pyynikin näkötornille! Lisäksi Pyynikki on loistava ulkoilupaikka koirien kanssa, joten lauantaipäivä jatkui siellä mukavasti. Vieläkään näkötornilla ei saa gluteenittomia munkkeja, mutta Teemu söi munkin puolesta :) Me oltiin ainoat suomalaiset koko kahvilassa. Muistan kun aikoinaan perheen kanssa monesti sunnuntaisin käveltiin kotoa näkötornille munkeille ja sitten takaisin :)

ylhäällä tornissa! 

näkymät Pyynikin näkötornilta

Koirat nautti Pyynikistä yhtä paljon kun me. Lukuisia pikkupolkuja ja ei juuri ketään tullut vastaan :) Mielettömät maisemat...

Illalla iskä tuli käymään katsomassa hauvoja meidän kämpällä :) Ne sai tuliaisiks naudan kieltä ja siankorvia, ja jäivät niitä sitten väsyneinä herkuttelemaan kun lähdin Teemun kanssa iskän matkaan vierailulle mun vanhempien uuteen kotiin. Äiti on niin pahasti koirille allerginen, että Ionalla ja Adalla ei ole mitään asiaa sinne ja lisäksi meidän piti vaihtaa ylle karvattomat vaatteet. Se oli hieman vaikeaa, koska Ionalla on just nyt menossa karvan vaihtokausi eli siitä lähtee ihan tajuttoman paljon karvoja koko ajan! Ilta porukoilla sujui mukavasti, en vaan muistanut ottaa yhtä ainutta kuvaa. Koirat oli odottaneet meitä kiltisti, ilmeisesti pääosin nukkuen, kun palattiin myöhemmin illalla takaisin.

Kun lähdettiin viemään sitten noin klo 23.30 aikaan koiria iltakävelylle niin mä keksin hyvän idean, että käveltäisiin läheiseen Armonkallioon kun mun mummu asui aikoinaan siellä ja olisin halunnut nähdä sen talon. Oli melko pimeää ja sanoin Teemulle, että hei oikaistaan sinne Armonkallioon tästä radan vierestä että tästä luultavasti pääsee tuonne ylös kalliolle! Noustiin sitten ylös radan vartta semmoiseen pimeään pieneen metsikköön, josta ajattelin että johtais joku polku ylemmäs kalliolle. Siinä radan varressa oli sellanen tosi pelottava avonainen hökkelirakennus, jossa ei ollut edes kaikkia seiniä. Katosta roikkui hirveä määrä jotain naisten sukkahousuja (!) ja mietin siinä kohtaa, että olikohan vähän huono idea kävellä tänne. Parasta oli, kun sieltä hökkelistä nousi jonkun tyypin pää ylös ja oltiin ilmiselvästi menty herättämään tämän hökkelin asukas. Tuli muuten pikkasen kiire juosta pois sieltä takaisin kadulle lamppujen valoon, huh huh :D Ei sitten enää yritettykään löytää mitään reittiä Armonkallioon...


Sunnuntaiaamuna mentiin taas Ranta-Kaarilaan nimittäin rakasta ystävääni Jupia tapaamaan! Tällä kertaa ulkoiltiin taas mutta motarin vartta Raholaan asti ja takaisin. Melko meluisaa, mutta sekin reitti kuului tärkeänä osana mun lapsuudenmaisemiin :D

Tampereen reissu huipentui tietenkin heppoihin! Iloiseksi yllätykseksi Indy ei ollut sittenkään vielä siirtynyt varsatallille vieroittumaan äidistään Ruterista, joten sain nähdä mun molemmat rakkaat varsat.

etualalla Fire tervehtimässä meitä innokkaasti

vasemmalla Lucksmith, oikealla Fire, parhaat rakkaat ystävykset

Indy :) 

Oli ihanaa nähdä rakkaat hepat, Indy ostaa jo rouskuttaa porkkanoitakin hienosti... Se on todella isokokoinen varsa, melkein samaa kokoa kuin Fire ja Fire on sitä kuitenkin tasan vuoden vanhempi. Molemmat on syntyneet huhtikuun alussa (tarkemmin muistaakseni 8.4 –molemmat!!), Fire 2012 ja Indy 2013.

Kuulin ikäväkseni, että Ruteria yritetään myydä :( Tulee kyllä tosi kovi ikävä Ruteria, jos se menee kaupaksi. Toivon, ettei sitä kukaan osta ja että se saa jäädä tallille vielä pitkäksi aikaa :) Sillä on kai taas varsa masussa tulossa! <3

Iso kiitos iskälle Tampereen viikonlopusta, nimittäin ilman iskää tuo Tampella-juttukaan ei olisi ollut mahdollista <3

Ihanaa itsenäisyyspäivän viikonloppua! :)
Mimi